Tuli räiskyy nuotiossa. Savu kiemurtelee ja kiertää ylös kodan seinissä tai nuotion ympärillä istuvien ihmisten lomassa.

Tulen lähellä, ihmisjoukon keskellä seisoo shamaani. Mies tai nainen, käsisään helistin tai rumpu. Shamaanin päällä on rituaalia varten puetut vaatteet, kasvojen suojana kenties naamio tai huivi.

Hän aloittaa hitaan soiton ja laulun, kenties myös tanssin. Soitto kiihtyy vähitellen, liikkeet nopeutuvat tai muuttuvat tärinäksi.

Lauluun alkaa sekoittua eläinten tai henkien ääniä shamaanin toteemieläimen tai henkiauttajien tullessa hänen lävitseen kuuluvaksi tähän maailmaan.

Lopulta shamaani polvistuu tai vajoaa maahan henkimatkan alkaessa. Hänen henkensä lentää lintuna savun lomassa ylös taivaalle, tai vajoaa maan reikien tai puun kolojen kautta aliseen.

Shamaani suorittaa nyt omaa perustehtäväänsä: tiedon, avun, parantumisen, henkimaailman suosion tuomista niille ihmisille joita hän palvelee omilla kyvyillään. ”

Mikä tai kuka shamaani on?

Sana shamaani on peräisin Siperian alkuperäisheimoilta. Sen alkujuuri on tavussa Sa, jonka voi kääntää ”tietäjä”.

Tietäjä hyvin monilla elämän alueilla shamaani on kautta historian ollutkin.

Hän on ollut parantaja, henkimaailman avun välittäjä, maailmasta ja todellisuudesta toiseen matkaaja.

Hän on tuntenut oman alueensa yrtit, luonnonvarat, eläimet ja geologian. Hän on osannut etsiä henkimatkoillaan tiedon, jolla on auttanut omaa väkeään tai hakea takaisin vakavasti sairastuneen tai hulluksi tulleen ihmisen sielun sen kadottua.

Shamaani on usein myös etsinyt väkensä tai heimonsa lasten henkiauttajat: näiden toteemieläimen ja suojelushaltijan/oppaan, joiden avun varassa lapsen elämä on saanut turvallisesti jatkua.

Shamaanin rooli ja taidot ovat olleet sekä miesten, että naisten omia. Kulttuurista riippuen Shamaanin tehtävä on saattanut painottua jommallekummalle sukupuolelle. Nykypäivän shamaaneissa on tasaverroin molempia.

Shamanistinen maailmankuva:

Shamanismi ei ole uskonto sanan nykyisessä merkityksessä. Sen sijaan sitä voidaan pitää eräänlaisena ihmiskunnan perustavaa laatua olevana henkisyytenä.

Monet shamanistiset käsitykset maailman rakenteesta, shamanistiset tekniikat ja menetelmät, sekä kyvyt ja taidot ovat hämmästyttävän samanlaisia kautta historian ja kulttuurista toiseen, maantieteellisistä välimatkoista tai ajallisista eroista riippumatta.

Ihmisen psyyke näyttää olevan ohjelmoitu yhteyteen tai sen kaipaamisen henkimaailman ja muiden todellisuuksien kanssa.

Viisaat yksilöt, miehet- ja naiset, kautta koko ihmiskunnan ja historian, ovat hyödyntäneet erilaisia tekniikoita ja oman kulttuurinsa tietämystä tähän yhteyden pitämiseen.

Shamanismia voidaan pitää katkeamattomana henkisenä perinteenä, joka on selvinnyt 20.000 vuotta aina ihmiskunnan aamunkoitosta tähän päivään asti. Selviämisen syynä on se, että nämä tekniikat ja menetelmät todella toimivat ja shamanistinen maailmankuva kykenee sopeutumaan ympäröivään kulttuuriin ja maailmaan.

Shamanistinen maailmankuva ja perinne on vallinnut ja yhä vallitsee Pohjois- ja Etelä- Amerikan alkuperäiskansojen, Gröönlannin ja Alaskan inuiittien, Siperian heimojen, Saamelaisten, Slaavien, Baltian maiden ja myös Pohjoismaiden (mukaan lukien oma suomalainen henkinen perintömme) kansojen ja heimojen parissa.

Shamanismi on historiallisesti myös Suomen ja suomalaisten alkuperäistä henkisyyttä. Meidät on tunnettu historiassa karhun kansana, jolla on ollut mahtavat kyvyt erityisesti säiden manaamisen ja metsässä toimimisen, sekä loveen lankeamisen eli ns. shamanistisen matkanteon parissa.

Nykyään kasvava joukko suomalaisia on alkanut kääntyä takaisin omille juurilleen. Suomalais-Ugrilainen shamanismi ja Pohjoismaiden luonnonuskonnot ovat nouseva ja uudelleen esiin tuleva ilmiö.

Sellaisia yhteisöjä kuin Karhun Kansa, Taivaannaula, Suomalaisen shamanismin keskus, Hiitola ja Lehto ry goolettamalla on mahdollista etsiytyä yhteyteen toisten suomalaisesta alkuperäisuskosta ja/tai luonnonuskonnoista kiinnostuneiden kanssa.

Shamaanin peruskyvyt ja menetelmät ovat seuraavanlaisia:

– Kyky siirtyä toisiin tajunnan- tai tietoisuuden tiloihin ääntä, liikettä, rytmiä tai yrttejä apuna käyttäen

– Kokemukset yhdestä tai useammasta ei-fyysisestä maailmasta, jotka ovat shamanismin harjoittajalle yhtä todellisia kuin tämä näkyvä maailma, sekä kyky ei -fyysissä maailmoissa toimimalla vaikuttaa suoraan ja näkyvästi tämän todellisuuden asioihin.

– Muuntuneiden tietoisuuden tilojen, transsin tai ekstaattisen tilan käyttäminen oman tietoisuuden siirrossa ulos tästä todellisuudesta ja sisään toisiin ei-fyysisiin todellisuuksiin.

– Liitot ja suhteet ei-fyysisten olentojen tai henkien kanssa, jotka opastavat, parantavat, suojelevat, auttavat ja antavat voimaa muuttaa fyysistä maailmaa tai omaa itseä todellisella ja näkyvällä tavalla.

Shamanistisen maailmankuvan perusteet:

Modernin shamaanin näyt ja henkimatkat poikkeavat muinaisista. Samoin shamanistiset käsitykset ja vaikutteet poikkeavat toisistaan hiukan riippuen kulttuurista ja ilmastosta, jossa shamaani elää ja tekee työtä.

Joitakin yhteneviä piirteitä on kuitenkin löydettävissä. Kuvaan niitä nyt tässä lyhyesti. Tulemme palaamaan niihin tarkemmin seuraavissa teksteissä.

Shamaani itse:

Tietäjä, näkijä, maailmojen välillä kulkija. Shamaanin tie on kutsu, jota ihminen ei voi valita itse. Sen esittää henkimaailma ja kutsuun liittyy usein vaikeita elämäntapahtumia.

Vakavat sairaudet, hengenvaaralliset kokemukset, pelkotilat, kaudet jolloin ihminen luokitellaan hulluksi tai kokee olevansa hullu, ovat tyypillisiä shamaaniksi kutsutulle ihmiselle.

Shamaanin koulutus on pitkä ja koettelemukset monia. Ennen maailmassa koulutus kesti kymmeniä vuosia.

Nykypäivänä on kuitenkin mahdollista opiskella, harjoittaa ja hyödyntää shamanistisia tekniikoita. Tiettyyn pisteeseen asti näin voi tehdä kuka tahansa. Näistä tekniikoista on runsaasti hyötyä, apua ja tukea elämän haasteissa ja eri tilanteissa. Ne on kuitenkin tärkeää opiskella kokeneen harjoittajan johdolla, jotta ne tapahtuvat turvallisesti ja ”oikein”.

Shamaanin rumpu/helistin:

– Tunnetaan suomalaisessa perinteessä nimellä Kannus.

– Rumpu on puukehyksinen ja sen varaan on pingotettu yleensä poron raakanahka, joskus myös hirven tai karhun. Sen tausta on shamaanin yksityinen ja sisältää hänen amulettejaan, eläinten hampaita, yrttipusseja, kiviä, kristalleja jne.

– Helistin on tehty puusta, luusta tai tuohesta.

– Tärkein apuväline maailmojen välillä matkatessa.

– Tulisi olla aina itse omin käsin tehty ja asiaan kuuluvasti käyttöön vihitty.

Näin toimien helistimeen tai rumpuun muuttaa asumaan henkiolento, kannuksen haltija, joka auttaa shamaania hänen työssään.

– Helistimellä avataan ilmansuuntia, kutsutaan henkiä ja kerätään/karkotetaan energiaa

– Rummun avulla matkataan toisiin maailmoihin, ennustetaan tulevaa, parannetaan ja sen kumulla karkottuvat myös isommatkin henkimaailman ”örkit”.

Rumpu/helistin on shamaanin pyhin omaisuus ja työväline. Ethän koske koskaan toisen shamaanin rumpuun ilman lupaa häneltä itseltään!

Maailmanpuu/Elämänpuu

Shamaanit kokevat maailman pystysuuntaisena, monikerroksisena paikkana eri ulottuvuuksineen, tasoineen ja lokeroineen. Muut ihmiset usein kokevat maailman horisontaalisena ja lineaarisena.

Kosminen maailman napa, on linkki kaikkien eri ulottuvuuksien ja todellisuuksien välillä. Mielikuva joka useimmilla shamaaneilla on tästä kaikki maailmat, todellisuudet ja olennot toisiinsa linkittävästä kosmisesta maailman navasta on puu.

Kosminen keskus, maailmojen napa, ilmentyy puuna: elämän tai luomisen puuna, josta kaikki elämä lähtee ja kasvaa ja johon kaikki elämä lopulta palaa.

Me kaikki tässä maailmassa, kuten kaikki olennot kaikissa todellisuuksissa, olemme tämän Elämän Puun pyhiä versoja ja oksia. Me kaikki olemme luomisen osatekijöitä, joiden varassa kaikkien maailmoiden tasapaino lepää.

Useat eri kulttuurit näkivät tämän maailmojen navan puuna, jokainen vain erilaisena tai erilajisena. Tämä on esimerkki kulttuurisista tai ajallisista eroista eri shamaanien välillä.

Viikingeille maailmanpuu oli Yggdrasil, valtava jalava, suomalaisille taas koivu tai joissakin lähteissä tammi.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että oma linnunratamme on ollut jossakin historian vaiheessa muodoltaan valtavan tammipuun näköinen. Katsoessaan taivaalle muinaiset ihmiset ovat nähneet siellä puun. Tämä on yksi selitys sille, miksi juuri puu on päätynyt niin moneen kulttuuriin vertauskuvaksi maailmankaikkeuden keskuksesta.

Maailmanpuu on valtaisa, suurempi kuin mielesi voi käsittää. Sen latvat kannattelevat taivaita ja kosmisia ulottuvuuksia, juuret muodostavat maailman perustan ja kuolleiden valtakunnan ja rungossa on koko näkyvä ja tunnettu maailmankaikkeus.

Maailmanpuun tasot:

Maailman puu hajotettiin käsitteellisesti eri tasoihin ymmärtämisen helpottamiseksi. Se kuinka monta eri tasoa siinä on nähty, on jälleen kulttuurista ja ajasta riippuvainen tekijä.

Viikingeille maailmoja oli esimerkiksi yhdeksän. Hebrealaisessa kabbalistisessa elämänpuussa tasoja on taas kaksitoista.

Suomessa ja useimmissa Eurooppalaisissa nykyshamanismin käsitteistöissä puhutaan maailmanpuun kolmesta tasosta, jotka ovat alinen, keskinen ja ylinen maailma.

Keskinen maailma on meidän ihmisten oma, normaali ja tunnettu maailmamme jossa tapahtuvat arkisen elämän asiat.

Alinen maailma on paikka tämän maailman alla ja se nähdään enimmäkseen kuolleiden valtakuntana. Se on esi-isien maailma, tuonela, eikä sitä missään nimessä pidä sekoittaa kristilliseen helvetin käsitteeseen. Se on kuolleiden leposija, joskin alisessa shamaani joutuu vastatusten myös omien pelkojensa kanssa ja voi heijastaa pelkonsa matkoillaan itselleen näkyviksi pedoiksi, hirviöiksi ja ”demoneiksi”.

Ylinen maailma on fyysisen todellisuuden yläpuolella. Se on korkeamman henkisen tiedon ja valaistumisen tyysija. Sitä kansoittavat Jumalat, henkisen valaistumisen elämässään saavuttaneet yksilöt, henkioppaat ja joissakin perinteissä myös enkelit ja/tai avaruusolennot.

Kaikki Maailmanpuun osat ovat yhtä tärkeitä, yhden osan kärsiessä kärsivät kaikki. Ne pitävät toisiaan tasapainossa ja järjestyksessä. Shamaani tai shmamanististen tekniikoiden harjoittaja osaa näiden maailmojen välillä matkaamisen- ja niistä tiedon tai avun hakemisen taidon.

Voimaverkko:

Shamanistinen termi ja käsite, jonka mukaan me kaikki, niin näkyvät- kuin näkymättömät olennot, olemme yhden suuren elämänverkon, osia.

Maailmanpuu on tämän verkon keskus ja keskipiste, linkki joka yhdistää sen kaikki säikeet toisiinsa ja keskus joka yhdistää voimaverkon yhdeksi kokonaisuudeksi.

Meistä jokainen on osa tätä kaikkea yhdistävää valtaisaa energiaverkostoa.

Shamanistisesti ajatellen olemme tasaveroisia, ja vaikutamme voimaverkon kautta jokainen toisiimme omilla ajatuksilla, sanoilla ja teoilla.

Voimaverkko on shamaanille ainoa todellinen todellisuus. Kaikki muu on sen heijastumaa ja ilmentymää, jossakin mielessä yksilön kulttuurin, taustan ja omien ajatusten muodostamaa harhakuvaa ja tulkintaa voimaverkosta.

Palaamme myöhemmin näihin käsitteisiin syvemmin ja opettelemme tekniikoita joilla voi toimia turvallisesti eri todellisuuksissa, tai tasapainottaa, suojata ja vahvistaa omaa itseä näitä työskentelyjä varten.

Share →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.