Rakkaudentähden Shamanismi

Sanakirjassa Shamaani on pohjoisten kansojen vanhassa elämänmuodossa tietäjä, jolla uskottiin olevan taikavoimia ja kyky nähdä ”tuonpuoleiseen”. Shamanismia harjoitetaan ympäri maailmaa hyvin erinlaisissa muodoissa. Anu ja Jorma opiskelevat Shamanismia jo useampaa vuotta. Oppainamme on vuosikymmeniä kokenut joukko Shamaaneja ympäri maailmaa. Ylläpidämme Rakkaudentähdessä Valon Shamanismin linjaa, jota voisi kuvailla eräänlaiseksi uuden ajan shamanistiseksi linjaksi. Tunnetusti menneinä aikoina shmanismi on ollut voimakas työväline henkimaailman kanssa. Shamaaneja on sekä pelätty että kunnioitettu yhtä aikaa. Useissa kulttuureissa Shamaaneja kartettiin eikä heidän kanssaan haluttu olla arjessa juurikaan tekemisissä, mutta hädän tullen heiltä sai aina voimallisen avun. Uuden ajan shamanismissa on nähtävissä perinteinen voima, mutta siihen yhdistetään yhä korkeampia valon tasoja sitä mukaa, kun maailmamme värähtelyt ja henkinen tietoisuus kohoaa. Aikaisempia aikoina shamaani työskenteli oman yhteisönsä hyväksi ja uuden ajan shamaanin yhteisö laajimmillaan on koko ihmiskunta ja maapallon kaikki luomakunnat. Shamaani matkustaa ylisessä ja aukaisee valomaailmojen uusia tasoja saattaakseen ne koko yhteisön hyödyksi.

Rakkaudentädessä voit opiskella shamanismia ja shamanistisia teemoja johdollamme tai tilata meiltä hoitoja. Pääpaikkamme on Lapin läänin eteläosassa, Simossa. Vierailemme aika-ajoin myös ylempänä Lapissa shamanistisilla luonnon voimapaikoilla, missä Sinun on mahdollista osallistua kanssamme pohjoisen energioihin ja tapahtumiin. Omassa oppilinjassamme ei korosteta niinkään yksilön merkitystä shamanistisessa työssä, kuin kykyä sulautua ykseyteen muiden samaa työtä jakavien valon tuojien kanssa sekä astraalissa että fyysisessä seremoniassa. Silloin myös shamanistiset voimat nousevat eksponentiaalisesti ja ryhmä kyky tuoda valoa maailmaan on huikeasti moninkertaisempi, kuin ryhmän jäsenten valovoimat yhteenlaskettuna. 

 

Anu kertoo omasta Shamanistisesta polusta

Tänä vuonna täytin 37 vuotta. Syntymäpäiväni on nyt tuplasynttäri sillä koen juuri viimeistelleeni monen monen vuoden erittäin kipeän ja vaikean avautumisen. Se on ollut yksi syntymä sillä siihen on kyllä totisesti liittynyt vanhan maailmani kuolema myöskin,  minusta on tullut shamaani. Nyt sen uskallan sanoa ja tunnustaa ja voin kertoa että se on itselleni iso juttu.

Ei sillä lailla iso, että pitäisin sitä jotenkin arvokkaampana, kuin muita ihmisen polkuja maan päällä, mutta inhimillisessä mielessä se vaatii paljon enemmän uskallusta, kuin osasin kuvitellakaan minulta löytyvän. Olen ollut entisessä elämässä -entisissä elämissä- useamminkin shamaani ja sieltä minulle virtasi aivan lapsena jo nämä energiat. Minulla oli kuitenkin voimaa painaa se kaikki syvälle alitajuntaan sillä pidin pelottavana kaikkia henkimaailman vierailuja ja voimakkaita energioita. Olin hämilläni.

Elämä ja kutsu ei antanut kuitenkaan periksi ja minusta tuli kyllä näkijä, parantaja, meedio, meditaatioiden vetäjä ja ties mitä. Aivan kuin varkain otin haltuun pala palalta sitä maailmaa, mihin minut oli lähetetty työskentelemään. Mutta se viimeinen ovi jätettiin avaamatta. Sain siitä kyllä aavistuksia, mutta kun en ottanut vastaan, sairastuin fyysisesti.

Meedion työ jo sinällään oli muutamaan otteeseen minulle liikaa. Henkimaailma, joka alkoi tuntua todellisemmalta, kuin tämä maailma, viestit tuon puoleista, äkkiä tulevat näyt, varoitukset, kanavoinnit ja viestit… Niissä oli sulattelemista tarpeekseen. Kun maailmanpalvelus alkoi avautua ja aloin tuntea maailmalla tapahtuvia asioita, alkoivat energiat tulla shamanistisen maailman kautta elämääni yhä voimakkaammin.

Shamanismissa tärkeää on hara, henkikeskus, joka sijaitsee vatsan alueella. Suljin oman harani ja kielsin sitä toimimasta sillä jostakin syystä pelkäsin sen voimaa. Sulkeminen ja kieltäminen sai mahan menemään sekaisin. Neljä vuotta kärsin jatkuvista pahoista mahan toiminnan häiriöistä, joka paheni ja paheni ja aloin fyysisesti kuihtua huonoon kuntoon. Sairaimmillaan en tuntenut itseäni enää pelistä.

Mutta silloin säikähdin omasta puolesta ja päätin aloittaa itseni parantamisen. Otin pienissä erissä vastaan viestejä henkimaailmalta. Luonnon voimat alkoivat puhua minulle. Kasvit avautuivat, metsä puhui eikä siellä ollutkaan mitään pelottavaa, vain tuttua rauhaa ja tuttua rakkaudellista maaäidin voimaa. Paraneminen eteni niin kauan aikaa, kun otin vastaan shamanistista tietoutta ja suostuin sitä välittämään muillekin.

Shamanismi tuli tuollon näkyville Rakkaudentähteenkin parantavien rukouslaulujen kera. Kesällä 2014 opiskelimme jo 12 Kristallin Akatemiassa shamanismiin liittyviä asioita.

Mutta sitten tuli stoppi. Henkimaailma halusi minun sukeltavan shamanistiselle matkalle ja tekevän parannusta astraalissa, alisessa. Minua johdatettiin paikkoihin ja kaupunkeihin tekemään puhdistuksia laajoille alueille. Olin kyllä puhdistanut tiloja ja asuntoja, mutta kokonaisia paikkoja… Silloin sanoin, että tämä riittä ja tähän en lähde. Maha alkoi mennä huonompaan suuntaan välittömästi. Viime syksyn ajan mahani alkoi mennä takaisin huonoon kuntoon vastustamisesta. Vaikka samalla kyllä kanavoin maailmanparannusryhmän, mutta jotenkin vastustin ja kielsin. Hara ei voi toimia hyvin kieltämisen tilassa eikä jännittyneenä.

Onneksi minulla oli ihana opas tässä matkalla, keneltä myös olen saanut tukea ja kenelle olen saanut jakaa näitä asioita. Kirjoittelin hänen kanssaan ja myös Guatemalaan eräälle shamaanille, joka ystävällisesti sanoi minulle, että vaikka kipuni olisi kuinka iso, sitä vastaan ei kannata taistella lääkkeiden kanssa. Hän sanoi, että olen astumassa toiselle tasolle ja kipu on opettamassa minulle jotain. Hän avasi silmäni tajuamaan, että minun on kohdattava se, mitä pelkään jostakin syystä eniten.

Sitten sanoin henkimaailmaan, että näyttäkää sitten kaikki, vaikka menisin kuinka pelkoon sen takia. En jaksa enää vastustella ja tahdon parantua. Välittömästi alkoi avautua. Otin vastaan Rakkaudentähden parantajaryhmän ja sit myöten sain itse kaikki lapsuuden kokemukset ja aloin muistaa. Viimeinen kuukausi Joulun aikaan on ollut pelkoa ja helpotuksen itkua. Monta yötä olen katsonut pelkojani silmiin, mutta samalla on maha helpottanut kaiken aikaa! Neljä vuotta jatkunut mahan möykkä alkoi helpottaa ihan silmin nähden myöskin. Tunnen, että kehoni energia saa luvan virrata ja toimia, silloin voin myös fyysisesti hyvin.

Uskalsin kohdata omat henkioppaat, joita olin pelännyt. Mistä se pelko oli tullut? Ehkä siitä, että lapsena minulla ei ollut ketään, joka olisi voinut ohjata minut turvallisesti siihen maailmaan. En uskaltanut katsoa siihen suuntaan, mihin piti. Se pelko oli lapsen pelkoa, joka istui sisälläni vieläkin. Kun uskalsin avata silmät ja katsoa, olihan se voimakasta, mutta selvisin.

Koen, että nyt en vastustele enää. Annan luvan, annan luvan, annan luvan. Suostun auttamaan ihmisiä ja parantamaan niillä välineillä kuten olen parantanut jo energioilla muutenkin. Suostun olemaan kanava, kuten olen ollut meediona jo muutenkin. Suostun siihen, että energiat toimivat minussa, kuten haluavat ja välillä olen tosi väsynyt puhdistamisesta ja maailman energioista. Ennen kaikkea suostun sanomaan tämän ääneen ja siksi kirjoitukseni tänään onkin tärkeä. Olen ajatellut, että jos en sano sitä ääneen, jotain ei aktivoidu elämässäni. Nyt sanon ääneen enkä enää pelkää. En pelkää myöskään sitä, miten ihmiset ottavat tiedon vastaan.

Kirjoitan tämän itseni takia ja Sinun takia sillä tiedän, että varaan jokaisella on omat pelot, joita ei uskalla kohdata. Omat jutut, joita vastustaa. Henkistä kutsumusta ei ole helppoa aina ottaa vastaan. Se on joskus äärimmäisen kivuliasta, mutta uskon, että monelle se on ainoa oikea tie parantua ja muuttaa elämän energiat oikeanlaisiksi. Se parantaa myös perheen. Suostun parantamaan sen, mikä virtaa minulle mutta ennen kaikkea suostun katsomaan.

Mikä siinä shamanismissa MINUA pelotti? Selvänäkijänä näen kaiken niin selvästi. Tunnen energiat niin selvästi. Kun aloitamme rummuttamisen ja shamanistiset laulut ja meditaation, silloin alan nähdä paljon. Jo aikoinaan meditaatioissa joskus sain ylitsevuotavia näkyjä, mutta shamanistinen kanava on vielä vahvempi. Näen henkiä ja henkimaailmaa. Näen ihmisen toimimattomat energiat isoina olentoina. Lapsena tunsin ja näin ihmisten varjot paljain silmin. En uskaltanut katsoa ja kun käänsin sille selän, en enää uskaltanut kääntyä takaisin.

Pelkäsin ehkä myös sitä, että ihmiset alkaisivat pyytää minulta apua ja joutuisin johdattamaan heitä läpi voimallisen parantumisen prosessin. Pelkäsin sitä sillä oma prosessini oli kesken. Miten voi johdattaa toista sellaista matkaa, mitä ei ole itse kulkenut vielä loppun? Pelkäsin, etten pysty, mutta sitten tajusin, ettei minun tarvikaan olla yksin. Onhan kaikki kanssakulkijat ja henkimaailma on lopulta se, joka kauttani auttaa. Hassuinta oli ajatella, että olin ollut jo vuosikausia näkijä ja parantaja, mutta silti pelkäsin viimeistä silausta. Oma mielikuvitus teki siitä värikkäämpää, mitä se todella on.

Tiedän, että tämä on kutsu, jota en edes tahdo vastustaa. Minua ei ole vedetty vasten tahtoisesti mihinkään maailmaan, vaan auttaminen, parantaminen ja energioiden korjaaminen sekä puhdistaminen ovat kaikki kyllä linjassa sydämen tahdon kanssa. Olen pyytänyt tietä, joka johtaa valoon. Ehkä tie tuntui lapsesta nin suurelta, etten kyennyt ottamaan vastaan. Mutta tie on ihmisen kokoinen. Se on elämän makuinen. Se on sielun tahdon mukainen. Kiitos siitä!

Share →