Onko Sinulla oma henkimaailman kokemus? Haluatko lähettää sen Rakkaudentähteen vapaaehtoisten tutkijoittemme tutkittavaksi? Vapaaehtoiset tutkijamme lukevat kertomuksesi ja arvioivat sen selvänäköisesti sekä omalla henkimaailman kokemukselaan. Voit saada neuvoja, lohdutusta, selityksiä ja ideoita tapahtuman suhteen! Julkaisemme osan kokemuksista tällä sivulla ja toiset kokemukset ohjataan Facebookin foorumille keskusteltavaksi. Kerro kokemuksessasi: Missä koit sen? Keitä oli läsnä? Mitä kokemuksen jälkeen tapahtui? Miten kokemus muutti elämääsi? Kero myös, mikäli tapahtumalle on joku todistaja. (emme ota todistajaan yhteyttä kuitenkaan) Kuvaile kokemus mahdollisimman hyvin tutkijoitamme varten. Lähetä se sitten osoitteeseen rakkaudentahtiry@gmail.com Julkaisemme kaikki julkaisuun menevät kokemukset luottamuksellisesti ja nimettöminä. Henkimaailmakokemuksen ilmoittaminen ja tutkituttaminen on veloituksetonta!

 

Tapaus 1

Tapahtuma koskettaa isäni kuolemaa. Hän joutui tapaturman uhriksi ja hänet kiidätettiin yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen. Päätimme äitini kanssa lähteä katsomaan häntä koska tilanne oli vakava. Olimme autossa ajamassa kohti sairaalaa. Äitini istui auton ratissa ja vanhin siskoni pelkääjän paikalla. Itse istuin auton takana. Kello oli vähän yli puoli yötä ja oli hämärää koska oli myöhäinen ilta. Äkkiä näin fyysisillä silmilläni, miten vieläkin pimeämpi harso laskeutui auton katosta aina auton jalkotilaan saakka. Samalla minulle tuli tunne katsoa kelloa. Se oli 01.33 sillä hetkellä. Samalla kuulin isäni sanat korvissa: Ole aina Rakkaus. Yritä AINA rakastaa äläkä tuomitse muita ihmisiä niin paljon.” Sitten minulle sanottiin, että tästä alkaa suruaika. Se tieto tuli ikäänkuin mielikuvitukseni kautta. Tapahtuneeseen liittyi myös fyysisiä tuntemuksia. Aivankuin olisi ottanut mahan pohjasta. Sain muitakin sanoja, mitä en kyennyt muistamaan enää jälkikäteen. Uskon, että se oli alitajuntani muuttamista ja hyvästien jättämistä tuolloin. Noin viisi minuuttia sen jälkeen soi puhelin ja meille kerrottiin isäni kuolleen juuri. Sairaalasta tarkastin anestesiakaavakkeesta kuolinajan, se oli 01.33! Tapahtuma vaikutti minuun sillä tavalla, etten ole osannut olla niin surullinen isäni kuolemasta. Mennessämme sairaalaan koin ikäänkuin suuren enkelin, joka käveli vierellämme. Sairaalassa pystyin vakuuttavasti sanomaan äidille, että isä kuulee vielä, mitä hänelle puhutaan. Ehkä ennen tätä tapahtumaa minulle on henkimaailman asiat olleet uskon asioita. Olen kyllä ollut selvänäköinen ja välittänyt sitäkin ennen viestejä ihmisille, mutta tämä avasi minulle niin selvän yhteyden henkimaailmaan, etten enää ole voinut epäillä näiden asioiden olemassa olemista millään lailla. Tapahtumalle ei ole todistajaa sillä en maininnut silloin ääneen kokemustani matkalla sairaalaan.

Tapaus 2

Olin pitämässä meditaatiokurssia. Meitä oli noin 13 henkilöä samassa huoneessa ja siihen huoneeseen kuului myös makuualkovi, jossa minun oli määrä nukkua. Aivan koko kurssin ajan me kaikki todistimme outoa valojen räpsymistä siinä minun nukkumishuoneessa. Valot menivät täysin täsmällisessä tahdissa pois päältä ja päälle koko tuon 6 tunnin mittaisen kurssin ajan. Kaikki ihmiset ihmettelivät ilmiötä tauolla. Valokatkaisijaa käytiin välillä laittamassa kiinni ja valot laitettiin sitten takaisin päälle. Kun meillä oli tauko, valot eivät välkkyneet, mutta kun aloimme tehdä harjoituksia, valot alkoivat välkkyä hitaassa tahdissa. Ne menivät päälle muutamaksi sekunniksi ja sitten taas olivat poissa päältä vähintään noin sekunnin ajan. Kun kurssi loppui, ei valot välkkyneet enää kertaakaan sinä iltana. Kukaan meistä ei pelännyt. Meillä oli niin rakkaudellinen tunne enkeleiden läsnäolosta, ettei kenellekään tullut mieleen mitään pahaa. Illalla nukkumaan mennessä istuin huoneessa ja siinä noin kahden metrin päässä minusta oli vanha urheilulaite. Se oli sellainen metallinen soutulaite, jonka päällä oli paksu kerros pölyä. Sitä ei oltu liikuteltu kuukausiin. Siinä istuessani laite äkkiä liikahti todella äänekkäästi rämähtäen. Se kerrassaan heilahti itsekseen ilman että kukaan huoneessa liikkui tai talo olisi tärissyt tai mitään. Rämähdys oli niin äänekäs, että se kuului alakertaan saakka. Soutulaite oli nostettu seinää vasten nojalleen ja se ei ollut siis kaatunut, vaan ne soutimet siinä laitteessa kävivät ylhäällä ja rämähtivät takaisin alas. Laitetta ei siis oltu liikuteltu kuukausiin eikä missään nimessä koko sen kuluneen päivän aikana. Minä puhuin hengelle ääneen, että minua ei saa säikytellä. Sen jälkeen huoneessa ei tapahtunut enää mitään ja seuraavana päivänä valot pysyivät päällä koko opetuksen ajan. Tämä tapahtuma liittyi voimakkaasti omiin pelkoihini. Olin aina pelännyt kummittelemista, koska sitä on tapahtunut minun lähelläni aikaisemminkin. Mutta tämä tapahtuma jotenkin auttoi minua kohtaamaan pelkoni. Uskon, että se tapahtui koulutukseksi, etten enää pelkäisi aisoita niin paljon. Tapahtumalle on montaki todistajaa. Mm. talonväki kuuli äänekkään rymähdyksen ja tietysti kaikki kurssilaiset näkivät vilkkuvat valot.

Tapaus 3

Tapahtuma sattui meillä kotona. Istuin olohuoneessa katsomassa televisiota. Lapseni huoneessa oli kirjoituspöytä ja puolittain kasattu sänky. Sängyssä oli 8 pitkää ruuvia. Noin 10 cm pitkiä ruuveja asetettu kirjoituspöydälle ihan hyvin keskelle pöytää. Matkaa pöydän reunoille oli varmasti noin 30 cm joka suuntaan. Huoneessa ei ollut ketään. Talossa olivat ainoastaan minä ja ystäväni ja me molemmat istuimme katsomassa televisiota. Äkkiä kaikki 8 ruuvia lensivät lattialle KAIKKI yhdellä kertaa. Ruuvit olivat lentäneet voimalla, koska ne olivat sikin sokin lattialla, eivät vain tippuneet pöydältä alas. Pöytä puolestaan oli täysin tasainen, ei mihinkään suuntaan kallellaan, kaikki jalat tukevasti kiinni ja siinä huoneessa ei oltu liikuttu tunteihin. Ruuvit oli laskettu pöydälle jo edellisenä päivänä. Niin ne vain lennähtivät lattialle. Kukaan ei pelännyt. Ystäväni, joka oli ateisti, ei sanonut sanaakaan koska hän ei kyennyt selittämään tapahtumaa millään järki selityksellä. Huoneessa olivat ikkunat kiinni, kukaan ei ollut kulkenut ovista. Tavarat eivät vain liiku itsekseen! Tämä kokemus ei niinkään vaikuttanut minuun, vaan ystävääni, joka ei enää sen jälkeen naureskellut henkiasioille niin paljon, kuin aikaisemmin on nauranut. Tapahtuman voi todistaa ystäväni, joka oli kanssani paikalla tuona iltana.

Tapaus 4

Näin kerran unen, jossa tämän maailman ulkopuolinen henki kävi ottamassa minuun yhteyttä. Oli toukokuun puoliväli vuonna 2009. Näin unen, jossa olin rivitalossa, joka oli minun mummon ja papan omistama asunto. Äkkiä soi ovikello ja menin avaamaan. Siellä seisoi pieni poika, joka halusi tulla sisään. Hän oli neekeripoika ja selvästi nuorempi, kuin kaksi lastani. Sanoin hänelle vihaisena, ettei saa tulla sisään, koska lapseni eivät ole kotona. poika lähti surullisena kyyneleet silmissä kävelemään pois. hän käveli jotenkin omituisesti likumalla ja silloin ajattelin, että minun täytyy pyytää hänet takaisin. tunsin sydämessäni rakkautta tätä lasta kohtaan siinä unessa ja huusin hänet takaisin. Reilu kolme viikkoa tämän unen jälkeen olin henkimaailma tapahtumassa meediotapaamisessa. siellä minuun otti yhteyttä kolme edesmennyttä sukulaistani meedion kautta. tunnistin sukulaiset tämän meedion kuvailuista. Heidän viestinsä oli minulle, että olen sellaisessa tilanteessa, että mietin laitanko jonkin asian kesken tai jatkanko sitä. ja sanoivat, että jatka, älä missään nimessä lopeta. Jäin miettimään asiaa ja olin vähän vihainenkin, koska en tiennyt silloin mitään,mitä tämä asia olisi koskenut. Noin viikko tämän tapahtuman jälkeen sain tietää olevani raskaana! Minulle syntyi pieni poika, jonka uskon käyneen unessa kysymässä minulta, saako syntyä. tämä poika rakastaa neekereitä ja pelkää krokotiileja. hän on joskus puhunut minulle, että hänellä piti olla tumma tukka ja tumma iho. en koskaan ole kertonut hänelle tästä neekeriunesta! Näin sen unen siinä vaiheessa, kun raskaus ei ollut vielä edes alkanut. ja minulla ei ollut mitään aavistusta raskaudesta silloin, kun meedio sanoi, etten saisi jättää asioita kesken. Tämä viesti liittyi siihen, että olin noin vuosi sitten ilmoittanut ääneen lausumalla henkimaailmaan, että jos vielä kerran tulen raskaaksi, aion tehdä abortin. olin ajatellut asian niin valmiiksi, että en aikonut kahta kertaa enää pohtia tätä asiaa, jos vahinko sattuu. Mutta enpä voinut tehdä aborttia, kun ensin näin unessa syntymättömän lapsen sielun, joka tuli kysymään, saako syntyä ja sitten vielä kolme edesmennyttä sukulaista kävi sanomassa, ettei saa lopettaa asiaa kesken. Kerroin unestani heti seuraavana päivänä kahdelle ystävälleni ja kolme läheistä ystävääni oli paikalla myös meedioistunnossa ja kuulivat, mitä minulle sanottiin. He kaikki voivat myös todistaa, ettei meillä ollut lapsentekoaikeita, vaan tilanne oli kaikin puolin täysi yllätys minulle. Myöskin sukuni ja mieheni voivat todistaa raskauden tulleen täysin odottamatta. Eli uneni ei voinut mitenkään johtua siitä, että olisin ajatellut hankkivani lapsia.

Tapaus 5

Kerran pikkutyttönä siivoilin omaa huonettani. Minulla oli tapana puhua ääneen mielikuvitusjuttuja ja nyt juttelin keskustelua, joka käytiin kolmen ystäväni ja erään vähän oudomman pojan kesken. Varmaan puolisen tuntia vierähti, kun järjestelin tavaroita ja siinä samalla ääneen lausuin sanoja, mitä kukin vuorollansa tulisi sanomaan. Yllätykseni ja tyrmistykseni määrää ei voi kuvailla, kun nämä neljä ihmistä lopulta tulivat meille ja tuo samainen keskustelu käytiin uudelleen livenä vielä saman päivän aikana! Nämä ystävät eivät koskaan yleensä käyneet meillä kylässä ja tämä oudompi poika ei ollut käynyt meillä koskaan. Heidän vierailunsa ei siis ollut mitenkään tavanomainen ja odotettavissa ollut tapahtuma. Mitään tapaamista ei oltu sovittu heidän kanssaan joten minun yksinpuheluni oli puhdas etiäinen tulevaisuudesta. Aika yksinpuheluni ja varsinaisen tapahtuman välillä oli noin yksi tunti. Hauskaa oli, että nämä ihmiset, joiden sanoja en tietysti mitenkään voinut ohjailla näkyni suuntaan, sanoivat juuri niitä aisoita, mitä näyssäni olin lausunut! En enää muista mistä oli kyse, mutta mieleen jäi tämä yllätys. En osaa sanoa, muuttiko tapahtuma minua jotenkin. Ehkä sen jälkeen tunsin itseni vähän kummajaiseksi ja aloin ehkä pelätä henkimaailmaa, koska nyt tunsin sen olevan oikeasti olemassa. Minulla ei ollut ketään, kenelle olisin puhunut. Olisi ollut todella tärkeää saada jakaa tämä kokemus jonkun aikuisen kanssa, joka uskoo ja ymmärtää. En kertonut etiäisestä kenenellekään, joten tapahtumaa ei voi kukaan vahvistaa todeksi.

Tapaus 6

Kaksi tytöistäni olivat vielä alle kouluikäisiä. Muistaakseni kolmen ja viiden vanhoja. Eräänä iltana olin käymässä nukkumaan mieheni nukkuessa jo vieressä. Tytön olivat syvässä unessa viereisessä huoneessa käytävän varrella. Hämmästyksekseni huomasin mieheni viereisestä ikkunasta läpi tulevat kirkkaat valopallot. Ne olivat niin fantastisen värisiä, etten oikein ole nähnyt sellaisia sävyjä tässä maailmassa. Palloja oli paljon ja keskellä kulki tumma hahmo. Yksi palloista piti ovea auki ja muut pääsivät siitä käytävälle. Ovi kun meni talvisin kiinni itsekseen. Pallot pysähtyivät käytävälle ja käytävä kylpi sellaisessa valossa kuin olisi ollut aurinko siellä. Oven mentyä kiinni, halusin nähdä mistä on kyse ja kohottauduin ylös sängystä. Saman tien joku painoi minut takaisin ja nukahdin välittömästi. Muistin kuitenkin tapahtuman aivan selvästi aamulla. Oloni oli rauhallinen ja tunsin sen rakkauden määrän mikä näistä palloista lähti. Olen käsittänyt tapahtuman nyt, kun vanhimmalla tytöllä on ollut henkimaailman kokemuksia muutaman vuoden ajan.

Tapaus 7

Tyttöni oli kummitätinsä luon käymässä kymmen vuotiaana. Hän meni ulkoeteiseen pukemaan kenkiä jalkaan lähteäkseen ulos. Hänen ottaessaan takkia vieressä seisoi noin  8 – 10 vuotias poika hymyillen tytölleni. Aikansa katseltuaan Elsaa poika haihtui ilmaan. Elsa kertoi minulle tapahtuman olleen rauhallinen eikä häntä pelottanut yhtään. Noin vuosi siitä seuraavana talvena Elsa ja naapurin tytöt olivat ilta kävelyllä, kun Elsa huomasi mäkeä viilettävän pyöräilijän tulevan heitä kohti. Pyörä oli Elsan sanoja kuvaillen tosi erilainen kuin meidän pyörät. Etu- ja takapyörät olivat tosi isot ja pyöräilijällä oli iso hattu ja mustat nahkasaapikkaat. Elsa ihmetteli miten mies uskalsi ajaa keskellä talvea, kun iso alamäki oli umpijäässä ja pinnalla  vain vähän lunta.  Elsa sanoi kavereilleen että katsokaa millainen pyöräilijä. Tytöt vastasivat että ei täällä kukaan pyöräile. Silloin Elsa ymmärsi ettei toiset näe samoin kuin hän. Takaisin päin kääntyessään tytöt eivät löytäneet mitään pyörän jälkiä koko pitkältä pelto suoralta. Elsan pyynnöstä etsin pyöräilyhistorian sivuilta kyseisen pyörän mallin. Elsa tunnisti sen heti pyöräksi 1850 jälkeen. Ensimmäinen pyörä oli se jossa on toinen renkaista iso. Tässä toisessa mallissa on molemmat renkaat melko kookkaat. Toinen tyttöni kertoi nähneensä koulusta tulessa kyseisen pyöräilijän kylämme kartanon pihapiirissä pyöräilemässä. Hän kuvaili tietämättään asiasta samoin kuin siskonsa. Tiedustelin kartanon isännältä omistaako kukaan siellä semmoista pyörää. Ei kuulemma ole näkynyt. Eikä hänen sanoja lainatakseni kukaan umpihullu aja sellaisella umpijäisillä teillä.

Yhtenä iltana Elsa oli urheilutalolla nuorten illassa kylällämme. Esiintymislavan takatilassa on vintille menevät tukevat leveät portaan kaiteineen. Tytöillä  on tapana seisoa portailla eri askelmilla ja nojata kaiteiseen jutellessaan. Tällä kertaa Elsa oli alatasanteella ja kaverit portailla. Elsan siinä jutellessa yhtä äkkiä hän huomasi seuraavalla tasanteella kavereiden vieressä täysin tuntemattoman lettipäisen ruskea tukkaisen tytön seisomassa ja hymyilemässä hänelle. Tyttö oli noin yhdeksän vanha ja päällä oli vanhanaikainen mekko esiliinalla ja polvisukilla. Tyttö oli seissyt ja hymyillyt Elsalle muutaman minuutin ajan, astuen sitten syrjään ja haihtuen ilmaan. Tapahtumasta meni muutama viikko ja menin zumbaan urheilutalolle. Olin tapani mukaan perällä esiintymislavan vieressä. Minulla oli hauskaa ja hymyilin ja nauroinkin siinä loppuvenyttelyjen aikana edessä olevani kaverini vitsailulle. Samassa huomasin venytellessä Elsan näkemän tytön juoksevan esiintymislavaa edestakaisin ja nauravan minulle. Näin hänet sellaisena hahmona  ja tunsin sen naurun ilon tavallaan sisäisellä silmälläni. Askeleet kyllä kuulin ihan korvillani. Sanoin tytölle mielessäni tulitko tervehtimään Elsan äitiä ja kiva tavata. Kuulin vastauksen mielessäni kyllä ja kovin iloista naurua. Kuvailin kotiin päästyäni tytön, koska silloin en vielä tiennyt vaatetuksesta mitään. Sen olin Elsalta unohtanut kysyä. Tuntomerkit piti täysin paikansa.

Elsa kertoi ettei nämä kuolleet mitenkään pelottaneet häntä. Eikä ne puhu mitään, vaan hymyilevät vaan. Kotona hän ei ole nähnyt, niin kuin taas minä olen nähnyt. Olen kyllä pyytänyt ettei kotona tyttöjä häirittäisi etteivät he pelästy. Elsa lupasi tarvittaessa ohjata heidät minun luokse, jos he tarvitsevat apua. Elsan pyynnöstä rukoilin ettei hän näkisi enää näitä lapsia ja niin kävikin. Hän ei ole aikoihin nähnyt niitä ja saa viettää normaalia teini ikäisen tytön elämää. Elsa sanoi ymmärtävänsä ja muistavansa aikuisena ettei tämä elämä ole pelkästään tätä maanpäällistä elämää. Vaan kuoleman jälkeen on muutakin. Nämä näyt ovat  varmaankin hänelle vielä aikuisiällä tarpeen.

Tapaus 8

Tämä tapahtui ex mieheni kanssa, suhteen alkuaikoina. Hän sairastaa lapsuusiän diabeettestä. Kävin koulua toisella paikkakunnalla siihen aikaan, ja hän kävi töissä ja asui omakotitalossa, niin että hänen isänsä asui erillisessä mökissä samalla tontilla. Olimme illalla jutelleet puhelimessa normitapaan. Näin unta, mitä siis näen hyvin harvoin. Näin, että minulla on hirveä ikävä miestäni ja juoksin. Muuta en muista, aamulla olin että mitä lie. Iltapäivällä mies soitti ja kertoi, että oli herännyt aamulla tiputuksesta. Insuliini oli viallinen erä, tämän kuulin jälkikäteen. Niin sokerit oli tippuneet liian alas, ja hän oli jo sokissa. Onneksi hänen isänsä oli alkanut ihmetellä miksi hän ei töihin mene.

Tapaus 9

Pikku veljeni sairastui keuhkosyöpään toukokuussa 2011. Sairaus eteni tiuhaan tahtiin vaikka hoitoja oli. Pari kertaa veli oli joutunut menemään päivystykseen sairaalaan ja oli seuraavana päivänä päässyt pois. Sitten tuli uni. Näin että olin vanhempieni kanssa ostoskeskuksessa ostoksilla. Yhtäkkiä meidät ohjattiin jonkin asteen varastotiloihin. Siellä oli lääkäri, joka kertoi että kaikki keinot on käytössä. Seuraavana aamuna en puhunut asiasta, ajattelin että en usko. Se oli perjantai päivä. Lauantaina kuulin, että veli oli toista päivää sairaalassa. Kun kuulin asiasta tiesin, että nyt on lähtö. Veli sinnitteli keskiviikko aamuun. Aamulla puhelimeni soi ja kerrottiin että nyt on menoa. Kiirehdin sairaalaan. Kun pääsin paikalle menimme vanhempieni kanssa sivuhuoneeseen jossa lääkäri kertoi juuri sen mitä olin unessani nähnyt. Päivä valvoimme perheen kanssa sairaalassa veljen seurassa. Illalla lähdin kotiin, kosketin veljen jalkaa ja tiesin etten enää näkisi häntä. Kotiin päästyäni olin uupunut ja nukahdin samantien. Noin kello 4 heräsin rauhan tunteeseen, veli kävi hyvästelemässä. Meni noin vartti niin äiti soitti, että veli lähti. 5.4.2012 veli kuoli. Manasin noin vuoden sitä että olin nähnyt jotain mitä en halunnut, mutta sitten oivalsin että minun piti olla vahvin sillä hetkellä perheessämme. Minulle annettiin lahja pysyä vahvana. Siskoni näki unta, jossa veli kävi sanomassa että hänen asiat on hyvin. Ja äiti tunsi yksi ilta kuinka veli piti häntä kädestä illalla juuri nukkumaanmeno aikoihin.

Tapaus 10

Ajoin aamuyöllä autolla töihin. Ajoin 50 alueella 80, kun ei kukaan liiku silloin. Yhtäkkiä vasemmalta tulee hirvi. Minä sain jarrutettua samaan aikaan kun hirvi pysähtyi. Näin kuinka veljeni seisoi autoni edessä, sellainen valosiluetti. Hirvi katsoi sitä ja kääntyi ympäri ja palasi sinne mistä oli tullutkin.

Tapaus 11

Elämässäni oli ollut synkkä jakso taistellessani pimeyttä vastaan, joka tursusi joka puolelta yrittäen myrkyttää minun ja vastasyntyneen lapseni elämää. Yhtenä yönä näin unta, jossa olin syntymäkodissani ja taistelin tulista pätsiä- helvettiä vastaan kaikin voimin. Tein kaikkeni pelastaakseni talossa olevat ihmiset helvetin tulelta ja lopulta huusin sydämestäni niin lujaa kuin jaksoin ylös taivaaseen ”En jaksa enää! Nyt on teidän vuoronne!” Ja niin vain kävi, että taivaalle katsoessani sinne ilmestyi äärettömän kirkas valosuihku, josta säteilevä valkoinen häikäisevän kaunis enkeli lasketteli suksin! alas luokseni. Tunsin iloa tietäen etten enää koskaan taistele yksin. Sen jälkeen aloin löytää erilaisia henkiseen kasvuun ja rakkauteen liittyviä vihjeitä sieltä täältä. Ja niin kuin moni muukin on kokenut, myös minulle pudoteltiin kirjoja hyllyistä, löysin valkoisia höyheniä jne. Sain vihjeitä erityisesti unissani, joista aloin pitämään unikirjaa.

Jonkin aikaa tämän jälkeen yhden vaikean päivän päätteeksi eksyin netissä sivustoille, joissa esiteltiin Vanhan Valkoisen Veljeskunnan parantamisrukous. En ollut aiemmin tehnyt mitään tälläistä, mutta niin vain kaivoin kynän ja paperin esiin raapustaen rukouksen talteen. Samana iltana nukkumaan mennessäni luin rukouksen. Keskellä yötä heräsin henkeäsalpaavaan rintakipuun. Silmät avattuani tajusin katsovani kolmea sinistä pitkää energiahahmoa ympärilläni ja olevani avosydänleikkauksessa. Hetki oli häkellyttävä. En saanut sanaa suustani, en olisi tiennyt mitä sanoa. Kipu loppui kuin seinään, koko olemukseni huokaisi syvimmän henkäyksensä koskaan, päästäen kaiken ulos. Hiljaisessa rauhassa katsoin hetkisen heidän työskentelyään sydämeni kimpussa. Nukahdin hymy huulillani.

Kaikelle tosiaan on tarkoituksensa. Sydämeni alkoi kirjaimellisesti avautua. Tunsin sen melkeinpä fyysinenä kipuna, mitä isommalle asialle avautumisesta oli kyse, sen voimakkaammin tunsin avautumisenkin. Aloin nähdä valveilla ollessanikin energiahahmoja – pimeitä ja valosta tulleita. Suurin muutos oli se, etten pelännyt enää.  Tunsin saaneeni konkreettista apua raskaaseen olooni ja uskalsin avautua enemmän kokemalleni ja näkemälleni.  Minua auttoi suuresti ymmärrys siitä, että kaikki mitä teen, sanon, ajattelen, tunnen, todella vaikuttaa kaikkeen. Avauduin rakkaudelle tullen joka hetki enemmän tietoiseksi. Minulla on väliä, minulla on tehtävä. Kaikesta tästä sain hiljaisen varmaa voimaa ja rohkeutta keskittyä valoon ja pimeys väistyi hiljalleen pois elämästämme.

Tapaus 12

Olimme avomieheni kanssa menossa nukkumaan toisena yönä ja muistan kun hän laittoi verhot kiinni. Verhot olivat raskaat pimennysverhon. Verhojen vieressä nurkassa oli tuoli eikä mikään ihan kevyt tuoli. Kun aamulla pimeässä menin avaamaan verhoja, törmäsin johonkin. Se tuoli oli nostettu yön aikana verhojen eteen ja vielä meihin päin istumaosa. Herätin mieheni ja kyselin onko hän unissaan siirtänyt tuolia. Vannoi ettei ole ja katseli hölmistyneenä kuten minäkin, tuolin uutta paikkaa. Oli jotenkin hölmö olo tuolia tuijottaessa. Siivoojakaan se ei ollut, koska olin laittanut oven eteen jotain jotta kuulemme jos joku yrittää tulla. Teemme aina niin jotta olomme olisi turvallisempi.

Asia pyöri mielessä joka päivä ja aina kun heräsin niin katsoin tuolia onko omalla paikallaan nurkassa ja loppumatkan se pysyi nurkassa omalla paikallaan. Kotona Lahdessa menin meediotilaisuuteen noin 1,5 kk matkamme jälkeen. Sain siellä viestiä mummiltani joka on ollut kuolleena 22 vuotta. Meedio kysyi jotta olemmeko lähdössä taas matkalle huhtikuussa 2014 ja kyllä olimme. Meedio sanoi, että mummi tulee taas mukaan tällekkin matkalle ja on aina mukana kaikilla matkoillamme. Kysyin, jotta oliko se mummini joka sitä tuolia yöllä siirsi niin kyllä oli! Hän kuulema tekee kepposia matkoillamme. Yleisö kohahti ja niin minäkin. Meni kylmät väreet ja meedio kysyikin jotta tunnetko kylmät väreet. Olen tosi herkkä ja kylmiä väreitä menee usein.

Seuraavalla matkalla seurasin jotta mitä mummini tekisi. Mitään niin mahtavaa ei tapahtunut, mutta vaatekomeron oven oli yöllä avannut. Kokeilin jotta aukeaako itsestään, mutta ei auennut. Mummini oli vitsikäs ihminen ja vitsikkyys jatkuu edelleenkin henkimaailmassa. Hän myöskin on mukana päivittäisessä elämässäni ja seuraa elämääni tarkasti. Tunnen öisin paljon hajuja, kosketuksia ja meillä esineet heiluu/kolisee/putoilee joidenkin negatiivisten henkien toimesta, mutta siis mukavaakin tapahtuu ainakin mummin toimesta. Asunnosta on poistettu muutaman kerran sitkeitä henkiä, mutta aina ilmaantuvat uudestaan.

Tapaus 13

Eräänä yönä havahduin siihen, että minua napattiin molemmista jaloista varpaista kiinni ja alettiin vetämään peiton alla kohti sängyn vastapäätä olevia kaappeja. Koko huone oli vihreän valon valaisema ja minulla oli hiemen pelottava tunne, että mitä nyt oikein tapahtuu. Minut vedettiin kaapin sisään hartioita myöten ja olin edelleen makuuasennossa. Sitten iski pelko ja kysyin, että mitä oikein teette minulle? En nähnyt ketään, mutta toki tunsin, että joku tai jotkut olivat kanssani ja vetivät minua mukaansa. Sanoin vielä, että en halua kokea tätä. Ja sen sanottuani huomasin olevani makuuhuoneen katossa edelleen makuuasennossa ja leijuvani allani tyhjänä ammottavaan sänkyyn ja peiton alle. Ummistin silmäni tiukasti kiinni ja sanoin, menkää pois olkaa hyvä. Siinä tovin silmät kiinni makoiltuani otin itseäni niskasta kiinni ja avasin silmäni. Makuuhuoneeni oli pimeä, enkä tuntenut ylimääräisiä henkiä huoneessani. Minulla oli ihan hyvä ja levollinen olo.

Tästä kokemuksesta meni tovi, kun seuraavan kerran henkimaailma lähestyi minua. Havahduin yöllä siihen, että makuuhuoneeni ovi alkoi kiivaasti avautua ja sulkeutua. Sama vihreä valo valaisi huoneen, mutta ketään ei näkynyt. Kysyin, että mitä nyt tapahtuu? En saanut sanallista vastausta. Huoneeni katossa roikkui ns. suutarinvalaisin ja siinä oli pitkänomainen energiansäästölamppu. Joku tarttui lamppuun ja käänsi sen vinoon. Ja sitten alkoi tapahtua: joku kiskoi kaikki vaatteeni kaapista yhdeksi mytyksi lattialle. Aloin hätääntyneenä puhua, että mitä ihmettä nyt tapahtuu? Mene pois, minua pelottaa. En halua sinun olevan täällä. Ja samassa vihreä valo sammui. Hetken aikaa makoilin hämmöstyneenä pimeässä. Haparoin valot yölamppuun ja kas, huone oli ihan kunnossa. Vain ovi oli enemmän raollaan kuin mitä illalla olin sen jättänyt.

Nämä tapahtumat antoivat minulle vahvistusta siihen, että minun täytyy jättää menneisyys taakseni ja laittaa talo myyntiin. Jäin eron jälkeen asumaan yhdessä rakennettuun taloon lasteni takia ja olin jo miettinyt talon myymistä, mutta minulta puuttui siihen rohkeus ja uskallus. Näiden kokemusten myötä löysin itsestäni lyttyyn lyödyn minän alta vahvan ja osaavan naisen. Myin talon ja puhdistin oman elinpiirini.

Tapaus 14

Olin nähnyt ilmoituksen enkelikurssista. Luin kutsu-paperia ilmottautumisen jälkeen ja paperi syttyi  kuvainnollisesti palamaan,se paloi reunoista keskelle kädessäni–Se oli ”näky”
Kurssin alettua ja kestettyä jonkin aikaa oli mestareiden kuvia alttarilla luokkamme edessä, ja tämä kuvasarja keskimmäisestä mestarista syttyi oikeasti palamaan.Kavahdin ja mietin oliko yhteys. Myöhemmin kerran kuussa pitämässämme kosmisessa jumalanpalveluksessa meditaatiossa ”näky”; minua kuljetti mestari tulessa, sama Mestari jonka kuva paloi. Tajusin, että kyse oli puhdistautumisesta;  oikea syväpuhdistus, olimme jossain isossa salissa, jossa oli iso alttari ja sen takana tulimeri, vähän ylempänä. Eli tämä paperinpalaminenkin oli enne tulevasta puhdistuksesta elämässäni.Se oli vaikuttavaa, tosi juhlallista.- Sain oppaakseni A E Gabrielin ja paljon on tullut elämäni aikana häneltä oppia ja opetusta, pyhiä merkkejä, lahjojaym.  Eräs oli ihana nalleihin liittyvä ääneen lausuttu kehotus; miksi et tekisi nalleja lapsille ja jokainen saisi valita aina juuri häntä kutsuvan nallukan. Nallessa olisi enkeli-ja reiki energia, sydämenä jalokivi. Tuntuipa juhlalliselta sekin.. ja nalleja on syntynyt tosi paljon.. Nyt on ollut pieni tauko.mutta jatkuu jossain vaiheessa taas niiden tekeminen ja muutenkin käsillä tekeminen..Joskus tuli kehotuksia höyhenten avulla. Paras oli siinä kun mietin mitä tekisin ja otin nallelaatikon esille, niin sisältä tuli valkoinen höyhen. Ihanaa.Höyheniä on tullut paljonkin monissa eritilanteissa ja juuri kuittauksena tai varmistuksena oikeasta teosta. Minua on siunattu lukemattomilla lahjoilla ja olen Kiitollinen työstäni enkelten ja mestareiden parissa. On Uskomatonta ja Mahtavaa työskennellä Heidän kanssaan. Isä/Äiti-Jumala on kanssani joka päivä ja rukouksissa siunaa työni. Lahjani maailmalle on Puhdistaa ja Parantaa. Joka päivä lähettelen maailmalleKristusValon puhdistusta, Valoa, Rakkautta, Rauhaa.On kunnia työskennellä Enkelten ja Mestareiden kanssa.- Henkimaailmasta on tullut myös paljon viestejä.Paras kokemus, kun veljeni kuoli. Hän tiesi itsekin varmaan lähtevänsä, koska soitti edellisenä iltana paljon puheluita, kävi läheisimmät läpi kysellen kuulumisia ja muuten vain iloisena oli ja tervehti. Vähän jälkeen kuolemisen tuli rinnalleni kulkemaan ollessani koiran kanssa lenkillä. Hänellä oli kova hätä ja pyyteli paljon Anteeksi käytöstään eläessään, oli isäni kanssa ollut paljon kismaa. Myös tuleva lapsenlapsi häntä huolestutti ja hätäili pyytäen, että pitäkää huoli hänen pojastaan, vaimostaan ja tulevasta vauvasta. Siinä hän kulki näkymättömänä rinnallani koko lenkin ajan ja höpötti koko matkan. Pari kuukautta meni ja taas hän tuli, nyt seinän läpi samoissa vaatteissa hiukan ilmassa lattiasta.Vielä oli kova hätä tulevasta pian syntyvästä vauvasta..Noin kolme kuukautta kuolemansa jälkeen tuli viimeisen kerran, ja nyt ääni oli jo vähän niinku päkättävä, jäljessä. En osaa muuten kuvailla. Pääsi varmaan jo lähtemään lopullisesti rajan taa ku ei ole enää kuulunut mitään. Sai rauhan.  Koirani kävi myös kunnolla puskemassa lähtönsä jälkeen. Ei keretty hyvästellä, niin tuli sitten lähdön jälkeisenä päivänä. Uskon siirtymisen olevan loppujenlopuksi upea kokemus, kun muistaa jättää pelot pois ja siihenhän on Enkeli-ja reikihoito mahtavin apu. Näen, että meillä tulevaisuudessa on Enkeli-,ja Reikihoitoja sairaalassa saatavana kuin minä muuna palveluksena tahansa. Upeaa ja Rakastavaa energiaa helpottamassa ihmisiä ja eläimiä. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

 

” Henkimaailman asioita on yritetty selittää kautta aikojen monenlaisilla teorioilla, mutta silti niissä tuntuu säilyvän aina jotain, jota emme voi tieteellisesti tai järjellisesti määritellä. Ne, jotka ovat kokeneet elävästi tapahtumia, kuvailevat usein elämänsä muuttuneen kokemuksen jälkeen. Kokemusten jakaminen on tärkeää niille, jotka vielä etsivät tietoa. Siksi toivomme Sinun lähettävän meille oman tarinasi julkaistavaksi! Henkimaailman hommista voi keskustella edelleen Rakkaudentähden Facebookin Foorumilla!

Share →

2 Responses to Anu: Henkimaailman kokemuksia

  1. Pertti. sanoo:

    Olen kommunikoinnut niin henkiolentojen kuin hohtavan valkoisen yksi sarvisen kans. Myös kulkenut henkiolennon kanssa, mutta vain unina. Tässä esimerkki unesta jonka näin 1990 luvun lopulla. ei tarkasti muista vuotta unen kyllä kirjoitin silloin herättyäni muistiin: ”Seisoin pimeän huoneen keskellä olevalla noin 1,5:metriä halkaisijaltaan himmeästi valaistulla pyöreällä korokkeella. Koroketta ympäröi kaide ja edessäni oli ohjaus paneelia näyttöruutuineen muistuttava pienehkö konepöytä. Käsiini, joita pidin rennosti konepöydän kahta puolta olevilla rivoilla oli kiinnitetty jonkun laisia antureita, myös päähäni oli asetettu hikinauhan tavoin vanne jossa myös oli antureita. Vaikka paikka sekä tilanne oli outo ja tunsin että pimeässä huoneessa ympärilläni oli useitakin hahmoja (ei ihmisen oloisia) tarkkailemassa, silti olotila oli rauhallinen ilman minkäänlaista pelon tunnetta. Kysyin ääneen :” mitä nyt tapahtuu ”. Johon aivan kuin omista ajatuksistani sain vastauksen: ” Me etsimme ihmistä jolla olisi riittävän korkea biodäärinen luku, jonka avulla voidaan torjua ennakolta tulossa olevaa maailman laajuinen bio katasroffi”. Sitten alkoi näytössä vilistä punaiset numerot. Lukemat kävivät 2017, alkoivat sitten hiljalleen yksitellen laskea, pysähtyen lopulta 2007. Niinpä kysyinkin: ”onko luku riittävän korkea?”. Johon taas vastaus tuli kuin ajatuksina: ”Ei se vielä riitä”. Niinpä ehdotinkin: ” olisiko sitten mahdollista koota kahden, tai useamman henkilön ryhmä, jotta heidän yhteinen biodäärinen luku nousisi riittävän korkeaksi?”. Hetken oli ihan hiljaista, kunnes tunsin vastauksen: ”tosiaan. niinhän sen voisi tehdäkin”. (en muista ihan varmaksi tuliko juuri nuo sanat ajatuksiin, mutta tunne oli oikein positiivinen ehkä hivenen ylpeäkin ehdotuksesta jonka todennäköisesti itseäni paljon viisaammat ei ollut oivaltaneet).. Siihen sitten heräsinkin”.

  2. Mari Neijonen sanoo:

    Hei! Eräänä työpäivänä kävi minun enkelipoikani kertomassa eräästä miehestä, että tulisimme olemaan yhdessä. Ja tämä poika tulee syntymään uudelleen meille. Samalla sain tervehdyksen tämän miehen parhaalta rauhanturvaaja kaverilta hänelle. Heidän vallihauta räjähti. Tämä mies ei ollut siellä, koska hän oli suomessa. Sanoin hänelle silloin aikanaan yli 10v sitten kun olimme tavanneet, että hän ei saa mennä sinne koska hautavalli räjähtää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.