Vertaistuka toisilta, jotka ovat olleet vaikeassa tilanteessa. Kysyin ystäviltä ja asiakkailta, miten he ovat selvinneet. Näin he vastasivat:

Huumori , musiikki , sitkeys , toisen ihmisen tuki , usko että parempaa on tulossa , siinäpä tiivistetysti minun paketti ja tämä on tosin niin pinta raapaisu asioihin muuta jotenkin tuntui että piti ilmaista nyt näin.”

Elämän arvostus. Tieto siitä, että alamäet ja ylämäet vaihtelevat elämässä. Sateen jälkeen paistaa aurinko. Ihmiset ympärillä auttavat. Luonto rauhoittaa. Intohimoinen harrastus. Enkelit.

Ystävät on tosi tärkeässä asemassa. Rukoukset ja luonto. Näitten ansiosta aina aukesi uusi ovi. Omaan tarpeeksi uteliaan luonteen. Niin astuin uudesta ovesta sisään ja taas mentiin eteen päin. Aina aukesi uusi ovi. Nytkään ei ole aina helppoa omaishoitajana mutta siitä huolimatta tuen kuuntelemalla ja neuvomalla monia joilla menee huonommin. Epätoivoisin viesti on noin kymmenen vuoden takaa kun eräs mies soitti vähän ajan päästä. Odotin juuri sydänleikkaukseen pääsyä. Hän kertoi olevansa kesämökillä ja hakeneensa jo narun valmiiksi. Silloin olin epätoivoinen miten auttaa. Rukoilin ja soitin sitten tyttärelle. Hän laittoi viestin tälle miehelle. Seuraavana päivänä mies soitti ja itki puhelimessa että se viesti pysäytti hänet. Eli vuosia ja kuoli sitten sydänkohtaukseen. Ei ole ainoa minun kohdalla joka uhkaa lähteä. Onneksi kaikki ovat vielä täällä etteivät ole lähteneet oman käden kautta. Monilla ihmisillä menisi paremmin jos heillä olisi ystävä jolla olisi kuuntelemisen taito.

Mä en tiedä olenko mitenkää selvinnyt, kun koen epäonnistuneeni elämässä, mutta lapset (jotka ovat siis ainoa onnistuminen) ovat se syy, että jaksaa yrittää. Välillä tosin tuntee siinäkin riittämättömyyttä, jaksaako aina olla läsnä, mutta sinnillä. Läheiset ovat voimavara.

Yksi tai kaksi läheistä ystävää tai kumppani ovat hyvä lähiverkosto. Myös se että ei jää kotiin murehtimaan, vie eteenpäin ihan konkreettisestikin. Kokeilee uusia juttuja, niin mieli pysyy virkeänä. Meditoiminen tai ihan vain kynttilän katseleminen hämärässä huoneessa rauhoittaa. Puita vasten nojailu ja niiden halaaminen – siinä on suuria eläviä ystäviä, jotka humisten moikkaavat niin pihalla kuin metsässä. Minulla on auttanut myös se, että toteaa että ansaitsee parempaa. Manifestoi sitä elämään mitä kaipaa. Eläinten paijaaminen, oli kyseessä oma tai muiden vähentää tunnetusti stressiä. Sen muistaminen, että kyseessä on väliaikainen vaihe eikä se kestä ikuisesti. Että hetkellisiä pimeyksiä on muillakin, eikä ole yksin. Jos uskoo johonkin korkeampaan voimaan tai on muuten henkinen, henkisyydestä on toki apua. Enkeleille ja henkioppaille voi puhua, myös jumalille. Ei ole koskaan oikeastaan yksin. Jos ruoka ei meinaa maistua, yrittää silti syödä jotain säännöllisesti. Jos maistuu liikaa, niin sitten maistuu. Kunhan palaa takaisin perusrytmiin jakson päätyttyä. Pyrkii juomaan vettä ja puhdistamaan elimistöään. Käy päivittäin ulkona ns. tuulettumassa. Yrittää nauttia pienistä asioista. Esimerkiksi kupillisesta kahvia rauhallisessa hetkessä, auringonsäteistä pilvien takaa, kuuraisesta lehdestä. Mieltä ylentävät harrastukset. Parasta on jos se on jotain liikunnallista niin teho on moninkertainen. Jos ei ole rahaa, harrastaa voi myös monin tavoin. Origamit (paperia saa ilmaisjakelulehdistäkin), pilvibongaus, geokätköily jne. Kämpässä kannattaa olla jonkinlainen siisteystaso. Puhun nyt erityisesti omasta kokemuksesta. Jos kämpässä on kaaos, tiskivuori ja haisevia roskia, se väsyttää ja uuvuttaa. Parempi olo tulee kun on kutakuinkin siistiä. Jos on mahdollista, kannattaa yöpyä joskus jonkun toisen luona. Saa taukoa omasta arjestaan. Ja tietysti silloin kun tulee kotiin joka on puhdas, ei tule inhoareaktiota.

Jos on edes joku, jonka vuoksi pitää jaksaa, kuten pienet lapset tai lemmikki. Kuuntelija, hätätilassa se lemmikki tai luonnon eläimet, luonto itsessään, enkelit, myös joku ihmiskuuntelija. Ei jaksa lähteä varmaan mihinkään ryhmään tuossa tilanteessa, mutta jos on kovasti mietteitä päättää päivänsä tai kaikki kaatuu päälle, rahat loppu, jne. niin tarvitaan jokin itsen ulkopuolelta oleva, jolle voi ääneen kertoa tuskansa. Kun kaikki kaatuu päälle, niin ei jaksa meditoida ja kaikkihan ei edes usko siinä kohtaa Korkeimpaan enää. Ihmistuki, joku, joka laittaa lämpimän aterian ja kutsuu ulos hiljaiselle kävelyretkelle, on vieressä, olemassa ja hengittää kanssasi ja katselee samaa maisemaa. Pitää kädestä, silittää hiuksia, heijailee, halaa, lukee syvällisen runon, laulaa iloista laulua.

Juuri tällä hetkellä voin jo sanoa olevani onnellinen tässä hetkessä. Tähän hetkeen pääseminen on vain kestänyt niin kauhean pitkän ja kivikkoisen tien ja monen mutkan kautta. Epätoivon ja valtavan surun vuosia ja vuosikymmeniä. Katkeruutta, vihaa, surua, itsemurha yrityksiä. Mutta kun rinnalla on kulkenut se yksi ihminen joka on jaksanut uskoa minuun niin hänen ansiostaan olen yhä täällä ja nyt olen onnellinen tästä elämästäni . Kaikki ei ole enää pelkkää mustaa. Vaan nyt näen että elämä on lahja jonka olen saanut, ei vankilatuomio joka oli elinkautinen noin kuvainnollisesti kertoen se miltä elämäni tuntui aiemmin olevan minulle. Luonto on aina ollut tärkeä, sieltä olen ammentanut voimaa, silloin kun jaksoin niin tehdä surun vuosina. Nyt se on jokapäiväinen ilo, kaikki ne pienet hetket elämässä ovat niitä tärkeitä. Olihan niin aiemminkin mutta ne pääsivät välillä unohtumaan kun ei siltä syöveriltä nähnyt mitään valoa. Ja se musiikki ja hurtti huumori milloin sen jaksoi kaivaa esiin itsestään. Monessa liemessä minua piti pestä ja kärventää ennen kuin päästiin valkopyykkiin asti noin kuvainnollisesti .

Kipu on matkaopas, johdattaa haavoihimme ja kun kipu on pahimmillaan, voi kysyä itseltään, että mitä se kertoo itselle,mistä se haava on tullut. Kipu on ystävä, joka on valmis astumaan pimeydestä päivänvaloon.

”Enkeliviestit (netissä ilmaisia), rauhoittava musiikki ja usko siihen, että elämällä on oltava jokin tarkoitus, auttoi vaikealla hetkellä jaksamaan. Voimaannuin erilaisissa ryhmissä. Rukoilemalla sain apua ensin enkeleiltä, sitten Jumalalta. Aina apua saa, kun pyytää. Ja itsessä on ihan valtavat voimavarat, niitä ei kannata unohtaa. Jaksajaksa, ethän luovuta!”

Puoliso tai läheiset ystävät. Lemmikit. Vastaantulevien eläinten silitys tai tarkkailu. Lempeä sitkeys: nousee ylös vaikka ei huvita. Pukee, syö edes jotain ja käy ulkona. Pienet kiltit teot itselle. Ajoissa illalla nukkumaan, kuppi hyvää juotavaa, pitkä kuuma suihku tai saunominen. Aivan epätoivoisessa tilanteessa soitto esim Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen. Avun hakeminen ja ennen kaikkea sen salliminen itselle että on heikko ja tarvitsee apua. Meille vahvuuteen opetetuille se on usein se vaikein. Sinnitellään kunnes kaikki romahtaa. Puhuminen. Ihmisille ja/tai henkiolenoille ja jumalille. Harrastukset. Kävely, kirjastot ja lukeminen, luonnossa liikkuminen, ilmaisia sellaisia. Tässä ainakin muutamia.

 

Share →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.