Currently viewing the tag: "universaali valo"

Viimepäivinä minulle on tullut paljon ajatuksia henkisestä heräämisestä ja tietoisuuden muutoksesta viidenteen dimensioon. Tätä asiaa puitiin viimeksi Oulussa Timanttisädemeditaatioiden yhteydessä. Kun tarkastelen tietoisuuden kohoamista viidenteen ulottuvuuteen, näen siinä tiettyjä asioita, joista haluan puhua kanssasi tänään.

Tietoisuuden perusvärähtely on taajuus, joka vaikuttaa syvällä tasolla siihen, millaisena elämän koemme ja minkälaiset asenteet, arvot, energiat ja käyttäytymismallit vetävät meitä puoleensa. Tietoisuuden taso on kuin näkymötön tietokoneohjelma sisimmässämme. Sen ohjelma määrittelee ajatusprosessiemme kulkua ja minkälaiselta tasolta pystymme katsomaan arjen asioita. Meillä ei ole varsinaisesti valtaa sen ohjelman ylitse. Emme siis pysty mielen tarkoituksella tätä ohjelmaa noin vain muuttamaan.

Tietoisuuden värähtelyä voisi kuvata arkitermein näin. Sinulla on kädessäsi pieni esine, jota tahdot tarkastella. Kolmannessa ulottuvuudessa välineenäsi on tavalliset silmälasit, jotka terävöittävät katsettasi. Niinpä havaitset esineestä ne yksityiskohdat, jotka kykenet näkemään silmälasien läpi. Viidennessä ulottuvuudessa käytössäsi on monimutakinen mikroskooppi, jonka avulla voit nostaa esineestä näkyville näkymättömiä yksityiskohtia. Kolmannessa ulottuvuudessa ihmisten tietoisuuden pohja värähtelee siis tiettyä taajuutta ja kaikki ne sielut, jotka elävät sisäisesti sillä tasolla, kokevat maailman kutakuinkin samalla tavalla riippumatta erinlaisista kulttuurisista ajattelun eroista.

Nämä kokemukset ovat lähinnä tuntemuksia omasta maallisuudesta ja miten syvälle olemme uppoutuneet ihmisen mielen harhaan. Kolmanteen ulottuvuuteen liittyy kyvyttömyyttä erottaa henkisillä silmillä maallinen ja ikuinen toisistaan. Tässä ulottuvuudessa usein maallisista asioista muodostuu ihmisen elämässä niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Suurin osa ihmiskuntaa elää kolmannen ulottuvuuden tietoisuudessa edelleen ja se heijastuu maailman arvoihin sekä yleiseen vallalla olevaan ajatteluun. Tietoisuuden taso on kuin oma geeniperimämme, se ohjailee ja säätelee ymmärrystämme ja vaikuttaa tapoihimme reagoida ulkoiseen maailmaan.

 

mandala16-1

 

Kolmannessa ulottuvuudessa on mahdollista herätä opiskelemaan viidennen ulottuvuuden arvomaailmaa, jos ihmisjoukkoon tulee korkeamman tietoisuuden omaava opettaja. Näin onkin tehty menneellä ajalla, keskuudessamme on ollut guruja ja opettajia, joiden tietoisuus on ollut niin sanotusti henkisesti valtaosaa korkeampi. Näillä guruilla on ollut kyky nähdä kolmannen ulottuvuuden kollektiivisen maallisen harhan läpi ja he ovat pystyneet opettamaan meille korkeampia arvoja, joita olemme harjoitelleet enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä viimeisten vuosisatojen aikana.

Ero viidennen ulottuvuuden tietoisuudella ja ajatusmaailman harjoittelulla on kuitenkin selkeä. Sellainen sielu, jonka sisäinen todellisuus värähtelee kolmannen ulottuvuuden tietoisuutta, pystyy kyllä omaksumaan monia pyyteettömiä arvoja ja toimimaan niiden mukaan hänelle kerrotun tiedon pohjalta, mutta hänellä ei ole syvää ymmärrystä ja omakohtaista näkemystä siitä, miksi näin on. Hänen valintojaan, ajatuksiaan ja tekojaan ohjaa omaksuttu tieto sisäsyntyisen tarpeen sijasta.  Meillä on kaikilla kyky nähdä meditaatiossa noin 1-3 omaa tietoisuuden astettamme korkeampiin maailmoihin ja sen takia voimme oppia arvoja ja malleja korkeammista maailmoista. Toistamme niitä, koska älykkäänä olentona näemme, että näin on parempi. Korkeampi tietoisuus toimii meille kuin johtotähtenä pimeydessä ja korkeampien arvojen opiskelu jokatapauksessa kohottaa energioitamme.

Kuitenkin, kun tietoisuus lähtee sisäisesti kohoamaan viidenteen ulottuvuuteen, on kyseessä puhtaasti näkymätön prosessi, joka vain tapahtuu ihmiselle. Se tapahtuu nykypäivänä hyvin monelle riippumatta edes siitä, onko aikaisemmin ollut kiinnostunut henkisyydestä tai ei. Olen nähnyt useita tapauksia, jossa ihminen itse ihmettelee aidosti, että mitä on tapahtumassa. Kun tietoisuus lähtee kohoamaan, siitä syntyy kriisejä. Koko elämä saattaa hetkeksi mullistua ilman, että on tapahtunut mitään ulkoista ärsykettä tai että ihminen sitä itse olisi mitenkään tavoitellut. Lisäksi on hyvä mainita, että kaikista, kenellä tietoisuus on muuttunut viidenteen ulottuvuuteen, ei tule ”enkelihulluja” tai energiahoitajia.

Oikeastaan tietoisuuden muutosta ei voi tavoitella millään tavalla. Sitä ei voi laittaa tapahtumaan, mutta nyt elämme sellaista aikaa, kun ihmiskuntaan virtautetaan valtavasti energiaa ja valoa, joka muuttaa tietoisuuttamme. Planeettamme kollektiiviseen suunnitelmaan on kirjoitettu aikoja sitten tämä ajanjakso, jolloin sen värähtelyssä tapahtuu oleellinen muutos. Se on tarjottu meille jokaiselle ja oikeastaan heräämisen aaltoon pääsee mukaan antamalla sille luvan tapahtua.

Kun tietoisuus kohoaa viidenteen ulottuvuuteen, jää kolmannen ulottuvuuden maailmankuva lopullisesti taakse. Jos olet matkalla korkeampaan värähtelyyn, voit katsoa elämää taaksesi ja sinusta saattaa tuntua, kuin olisit elänyt henkisesti pussin sisällä. Näet omat uskomukset ja kolmannen ulottuvuuden ajatteluenergian ihan selvästi takanasi ja miten paljon olit samastunut siihen kaikkeen. Usealla on kokemuksia esimerkiksi kuoleman ja elämän kysymyksistä. Miten kolmannessa ulottuvuudessa ollaan samastuttu kehon olemassaoloon ja fyysisyyteen. Ihminen liittää olemassaolonsa todellisuuden oman fyysisen kehonsa historiaan ja elinvoimaan. Vankasti kolmannessa ulottuvuudessa elävä ihminen ei pysty näkemään oman kehon elämän ulkopuolelle. Hänen olemassaolonsa on alkanut syntymän hetkellä ja katoaa kuolemassa. Kaikki elämän arvot perustuvat tälle kokemukselle, joka kumpuaa jostakin hyvin syvältä vaistomaailmasta asti.

Kun tietoisuus laajenee, se muuttaa sinua lopullisesti. Ihminen ei ole kuitenkaan yhtään parempi tai arvokkaampi, edustipa sitten kolmannen tai viidennen ulottuvuuden tietoisuutta. Voi olla tuskallista tulla tietoiseksi alemman ajattelun rajoittuneisuudesta ja joskus elämä voi tuntua jopa painajaismaiselta kahden maailman välissä. Tietoisuuden muutokseen liittyy voimakkaita ajanjaksoja, jolloin et oikein tiedä, mitä olisit mieltä yhtään mistään. Ihmisen olemassaolo saattaa tuntua ajoittain merkityksettömältä. Elämä nostaa esille syviä eksistentiaalisia kysymyksiä ja niiden mukana tulevat energiatuntemukset ja valtavat sisäiset hengen virtaukset. Sinusta saattaa tuntua, että elämältä on pohja pois, kun et pysty enää nojaamaan totuttuun turvalliseen käsitykseen elämästä ja olemassaolosta. Silti ei ole syytä vaipua epätoivoon.

 

mandala3

 

Kun tunnet sisälläsi kutsun tietoisuuden laajentamiselle, asian kanssa kannattaa työskennellä joka päivä. Matka voi olla pitkä ja joskus sinusta voi tuntua, että olet hyvin yksin. Toisaalta mitä pidemmälle etenet, sen merkityksekkäämmältä elämä tuntuu ja sen enemmän olet kytköksissä sellaisiin elämänmuotoihin, joita et ehkä aikaisemmin havainnut ollenkaan. Löydät matkalla henkilökohtaisia tapoja työskennellä eteenpäin ja vahvistaa uudenlaista olemassaolemisen tunnetta. Voit aina lukea kirjallisuutta ymmärtääksesi, minkälaiseen maailmankuvaan olet matkalla, mutta liiallinen yrittäminen voi jopa hidastaa näkymätöntä prosessia. Sen sijaan, että yrittäisit kovasti olla jotakin, suosittelen rentoutumista, itsestä huolehtimista, elämän siivoamista, kalenterin tarkistamista, ruokavalion ja elämäntapojen kunnostamista sekä säännöllistä energiatason huoltamista.

Ruokavaliolla ja elämäntavoilla on uskomattoman tärkeä osuus prosessissa. Viidennen ulottuvuuden keho ei yleensä sulata pitkälle prosessoitua ruokaa ja se kärsii totuttua enemmän lisäaineista ja tietyistä raskaista ruoka-aineista, voi olla hyvä aloittaa korkeamman värähtelyn tavoittelu omasta puhdistuskuurista ja ruokavalion muutoksesta. Tietyt tutut ravintoaineet jopa tukkivat sisäisiä virtauksia ja tuovat matalaa energiaa herkille henkisille tasoille! Tukkeutuneet kodin energiat saattavat pitää sinua vanhassa ja tiedäthän, että esimerkiksi kaikki vanhat tavarat ylläpitävät niihin liittyvien muistojen värähtelyjä. Puhdistus yksistään ei nosta sinua viidenteen ulottuvuuteen, mutta se tekee elämään sijaa uusille energioille astua arkeen.

 

Kehon värähtelyn ja fyysisen maailman muutosta tukevia koulutuspaketteja:

  • Loisten puhdistus
  • Maadoitus kuntoon
  • Kehon Kristallointi
  • Kodin puhdistus

 

Sisäinen tietoisuus kohoaa muun muassa lukemalla ja ajattelemalla korkeavärähteisiä asioita. Vedät puoleesi sitä, mihin kiinnität huomiosi. Sen takia voi olla hyvä idea opiskella henkisiä asioita. Asioiden tutkiminen oikeanlaisella asenteella vauhdittaa tietoisuuden muuttumisen prosessia. Kun luet ja omaksut teksteistä aina sen, mikä värähtelee oman sydämesi äänen kanssa, et mene harhaan. Rakkaudentähden kurssit auttavat päästämään irti, muistamaan ja oivaltamaan maanläheisellä, mutta silti henkimaailmasta kanavoiduilla viesteillä.

 

Henkisen ja sisäisen tietoisuuden muustosta tukevia ja tasapainottavia koulutuspaketteja:

 

Henkimaailman yhteyttä vahvistavia koulutuspaketteja:

 

Henkimaailma osallistuu vahvasti tietoisuuden kohottamiseen. Maailmaamme lähelle on tullut valtava määrä korkeita valon olentoja tarkoituksenaan auttaa meitä suuressa prosessissa, joka on koko ihmiskunnalle. Osa meistä on valinnut sielusuunnitelmassa mennä korkeampiin tietoisuuksiin ihmiskunnan etujoukoissa ja sitten omalla ymmärryksellään auttaa muita omalla matkallaan. Tämä voi olla hyvin arkista työskentelyä oman perheen, läheisten, työkavereiden ja sukulaisten kanssa. Ei ole kyse mistään lähetystyöstä eikä käännyttämisestä. Viidennen ulottuvuuden tietoisuus ei ole uskonto, vaan yksinkertaisesti sisäinen taajuus, jonka kautta maailma näyttää aivan eriltä. Rakkaudentähdessä toimii ryhmä nimeltään Kristallivalon kantajat. Se tarkoittaa sellaisia sieluja, jotka tuntevat sydämessään kutsua auttaa ihmiskuntaa joko pienessä tai suuressa mittakaavassa matkalla viidenteen ulottuvuuteen. 12 Kristallin Akatemiassa olet mukana Kristallivalon kantajien joukossa.

Muita hyviä tapoja edesauttaa henkistä muutosta on esimerkiksi pyyteetön liittyminen maailmanpalvelusmeditaatioihin, joissa rukoillaan ja välitetään valoa koko ihmiskunnan hyväksi. Rakkaudentähdessä työskennellään viikottain.

  • Kristallivalon päivinä joka kuukauden 15 ja 30 voit välittää ja vastaanottaa valokohotusta
  • Keskiviikkoisin voit välittää ja vastaanottaa parantavia kaukohoitoja
  • Maanantaisin, torstaiain ja lauantaisin voit rukoilla maailman puolesta
  • Shamanistisina hoitopäivinä voit pyytää meiltä sisäisen tason skannausta ja voimakkaampaa astraalimaailman eheytystä

Mitä enemmän viihdyt tällaisissa korkeissa valon värähtelyissä, sen enemmän näkymätön sisäinen prosessisi etenee. Voisi kai kuvata, että hoitoihin osallistuessasi olet kuin pullataikina uunissa. Valo toimii kuten uunin lämpö ja se kypsyttää pullan sopivaksi ja saa pullataikinan osaset toimimaan tarkoitetulla tavalla. Aivan samalla lailla Sinulla on sisimmässä oikeanlainen resepti tietoisuuden muutokselle, kun vaan annat sille oikeat olosuhteet tapahtua!

Olen jo jonkin aikaa tullut enemmän ja enemmän tietoiseksi omista egon prosesseista ja minkälaisella laadulla se toimii minussa. Nyt aivan viimeisen parin viikon ajan olen hiljalleen pystynyt erottamaan tämän henkilön kuin toiseksi minäksi. Se prosessi on tapahtunut omien negatiivisten taipumusten tunnistamisen ja sen jälkeen niiden tunnustamisen ja hyväksymisen kautta.

Hiljattain koin ensimmäisen kerran, että minussa irtosi tämä ”toinen minä” tai ”vajominä” erilleen siitä tietoisuudesta, jonka minä koen olevani. Tämä on ollut vähän skitsofreeninen olotila elää kahden eri minuuden kanssa samassa kehossa. Nyt koin, että valoisampi minä oli laskeutunut kehooni ja teki tutkielmaansa sisimmässäni. Selkeästi saatoin tuntea, kuinka uusi minuus ymmärsi elämääni ja se ei ollut aivan kaikin osin tyytyväinen kokemaansa tai löytämäänsä. Tunsin omat alhaiset energiani, omat inhimillisyyteni, pelkoni ja ne erinlaiset negatiiviset tunteet jotka ovat saaneet minut ajoittain joko yli- tai alisuoriutumaan elämässäni, vihaanaa, kadehtimaan, olemaan armoton jne.

Koko prosessin ajan minun ajatukseni on oli, että tämä varjo-osa lähtee minun järjestelmästä pois. Tuo osa, joka on astunut minusta ulos, on energiaa, joka on toiminut minun elämässäni tiedostamattani. Aikaisemmin nuo ominaisuudet ovat olleet sulautuneina minussa ja vaikuttaneet sitä kautta mm. siihen, miten reagoin elämässä tapahtuviin asioihin.  Nyt tajusin, että se on osa, joka saa armon astua valoon. Olin aina ajatellut jotenkin, että se osa jollakin tavalla vaan poistetaan minusta, lakkaa olemasta taikka häviää.

Varjominäni on valaistumassa, astumassa valoon, täyttymässä korkeamman itsen voimalla. Se osa minuutta, jonka olen kuvitellut täyttyvän jääkin yhä ihmisen tietoisuuteen elämään tätä elämää. Parantumiseni jälkeen on olemassa yhä tämä elämä ja tietyt haasteet jotka minun on voitettava uudella ansaitulla viisaudellani. Edelleen tarvitaan kärsivällisyyttä ja tahdonvoimaa. Tällä kertaa minun on todella kuljettava sitä polkua, jonka olen luonut ja valmistellut itselleni.

Mikä järkytys ja kummastus tämä onkaan. Tajusin, että se, kuka olen tässä ihmisen tietoisuudessa on kokenut omat hakaluutensa, koska tämä varjominä on ollut sisälläni varjoissa. Ja kun se varjominä nousee valoon, se oppii ja valaistuu, sulautuu Jumalaan ja näin minun päivätietoisuudessa oleva Itseni kokee elämän jatkossa rakkaudellisempana, kykenee välittämään enemmän valoa elämäänsä, saa uusia ominaisuuksia. Niitä toivottuja ominaisuuksia, joiden olen kokenut tekevän elämästäni paremman.

Samalla tuo varjominä on sitä osaa minuutta, jonka olen tuntenut parhaiten tässä elämässä ja ehkä muissakin elämissä. Se on osa, jonka toiminta tuntuu tutulta, vaikka se ei välttämättä ole ollut niin täydellistä. Sen kanssa olen elänyt ja kun se nyt astuu valoon, jokin minussa tuntuu jäävän pelottavan tyhjäksi. Se kohta täytyy hengen kultaisella valolla, mutta minua pelottaa jossakin määrin sillä tuntuu, kuin joku tuntematon olisi astunut elämääni.

Järjettömiä pelkoja nousee mieleeni: pystynkö rakastamaan ja tuntemaan samalla tavalla tämän uuden minuuden jälkeen? Säilyvätkö omat arvojärjestykseni ja persoonallisuuteni riittävän tunnistettavina? Mihin tämä tie nyt minut vie? Viisaus minussa sanoo, että kaikkihan muuttuu vaan paremmaksi. Nyt minussa on oman elämäni kannalta jälleen enemmän potentiaalia tuoda juuri ITSEÄNI esille ja elää entistä enemmän omaa elämääni. Että ne ominaisuudet, joita rakastan ja jotka minua itseäkin tyydyttävät eniten tulevat senkun kirkastumaan päivien kulussa. Pelko ei ole todellista, se on lähinnä huvittavaakin kohdata.

Nyt minun oli annettava lupa tälle varjominälle astua valoon. Hänelle olen tehnyt nyt valmisteluja. Tahdon toivottaa hänet rakkaudella ansaitsemalleen matkalle. Hän on toimittanut hyvin tehtävänsä täällä ja nöyränä minun on myönnettävä, että koska hänet on kutsuttu taivaan kotiin, hän on täysin palvellut, täysin oppinut osa minua. Kummallista, että tunnen hänet nyt todellakin kuin toiseksi olennoksi.

Hän on kuin historiastani esille astunut henkilö, aivan minun näköiseni ja hyvin hyvin tuttu, mutta silti eri ihminen. Minä jään, hän lähtee valoon. Suuri rakkaus tätä olentoa kohtaan ja myös ylpeys hänen puolestaan. Rakas sisko, Rakas Itse! Sinä saat mennä valoon nyt, hyvää matkaa ja toivon, että koet siellä suurta täyttymystä. Olet elänyt pitkään täällä maan päällä ja olet kokenut kaikenlaista raskautta maan päällä.

Minä tunnen ja tiedän sen kaiken ja minulla on kyyneleitä sisälläni sen matkan tähden, jota olet kokenut. Tunnen todella sdämeni rakkaudella, että olet ansainnut mennä valoon. MINÄ ajattelin itsekkäästi olevani se, joka menee valoon, mutta nyt ymmärrän, että se onkin tämän tuhlaajasiskon vuoro! Ja silti se osa on minua. Mutta se ei tavallaan enää olekaan minua, koska tämä osa on kuin astunut henkimaailmaan puolestani ja jatkaa siellä nyt matkaansa.

Minusta on äärettömän jännittävääkin seurata tätä prosessia. Olen huomannut, että viimeaikoina moni on puhunut saman tyyppisestä kohoamisesta. Aivan selkeästi tänä keväänä eletään aikaa, jolloin hyvin moni saa vauhdistusta henkiseen avautumiseen. Oma ajatukseni on ollut, että tässä kohtaa kannattaakin kiinnittä katse tiukasti omaan positiiviseen puoleensa.

Sitä olen ryhtynyt tekemään mm. Keskiviikkojen kaukhoidoissa. Pyydän, että se uusi valon puoli saisi lisää tilaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa elämässäni. Olen ottanut tavaksi päivittäin puhua itselleni peiliin katsoen positiivisia affirmaatioita ja niistä onkin ollut paljon apua. Tuntuu uskomattomalta huomata, miten jotkut isotkin solmukohdat elämässäni aukeavat ja käsitys itsestäni näissä kohdin muuttuu.

Eilen minulta poistettiin lapsuudesta saakka ollut luomi. Äkkiä siinä lääkärissä aloin nähdä, miten ihmisissä on aitoa välittämistä. Pystyin näkemään sen ja ottamaan sitä kautta lämpöä, välittämistä ja huolenpitoa vastaan. Tuntuu uskomattoman hyvältä ja pehmeältä, kun pystyn jollakin tapaa nyt ohjaamaan rakkautta ihan solutasolle. Viimepäivinä on ollut myös sellainen tunne, että fyysinen  kehokin on muutoksessa. On ollut hassu olo, joka sanoo sisälläni, että paljon puhdistuu tai ikäänkuin sulaa pois. Sitä prosessia on ihana vauhdittaa isolla ryhmällä Rakkaudentähdessä.

Kiitos, rakas päiväkirja, että sain taas jakaa ajatuksiani Sinulle. Toivon enkeleiden, valon ja maailmankaikkeuden tukea itselleni ja koko ihmiskunnalle tässä valoon astumisen prosessissa, jotta pystyisimme turvaamaan, suojaamaan ja syleilemään itsemme, oman sielun polkumme sekä koko maailman pyyteettömän rakkauden valolla!

Rakkain terveisin,
Anu

Minulla on sydämessä valo, jota olen yrittänyt varjella ja kasvattaa voimakkaammaksi. Välillä se valo tuntuu katoavan kokonaan ja olen ihmetellyt, miten sen saisi oikein voimistumaan. Se valo sattuu. Se on surullista valoa, mutta samalla tietoisuutta maailman kauneimmista asioista.

Uskon, että se on valo, joka luo maailmaan kauneimman rakkauden. Se on kastepisara, joka kimmeltää aamulla pienen heinänkorren päällä. Se on pientä, mitä täytyy ihan kumartua katsomaan. Jotakin niin ihmeellistä, joka jää huomaamatta, jos ei pidätä hengitystä ja hiljennä mieltään.

Se on Pyhä pienen pieni liekki sydämessä. Se on todellakin hyvin pieni ja hiljainen liekki. Kuin lapsi, joka vaikenee kohdatessan kaikenlaista kovuutta. Se on Pyhä liekki, Kristuksen liekki, näin uskoisin. Sen hiljaisuus saa minut äänettömäksi.

Muistan vieläkin elävästi hetken, kun löysin tämän valon ensimmäistä kertaa. Olin suuren ahdistuksen keskellä ja hyvin murheellinen. Elämästäni oli kadonnut aivan täysin kaikki tarkoitus. Minulla ei ollut suuntaa eikä kotia. En tuntenut ketää, kenelle olisin voinut jakaa sisimpäni ja koin kaiken täysin kadotaneen merkityksensä. Silloin kuin viimeisenä oljenkortena päätin ryhtyä meditoimaan ja minut vietiinkin matkalle omaan syntymääni.

Siellä makasin, vastasyntynyt pieni ja heikko lapsi. Minulla ei ollut äitiä ja tunsin maailman suurinta lohduttomuutta. Tunsin kuin pimeän ja kylmän äärettömyyden, joka nielaisi minut sisäänsä. Itkin lohduttomasti sitä näkyä ja tunnetta. Kuin olisin ajelehtinut avaruudessa aivan yksin tyhjyydessä. Ja sitten katseeni osui omiin käsiini. Näin OMAT KÄTENI ja Luojan luomisen työn siinä. Käsistä loisti valo ja elämä.

En edes oikeastaan tiedä, mitä näin, mutta siinä hetkessä tunsin kaikkien maailman syntyvien lapsien ensimmäisen rääkäisyn voiman, tunsin miten se ääni soi avaruuden kauimmaiseen kolkkaankin. Tunsin äidin sydämen, miten se rakastaa lapsiaan. Ei yksin ihmisäidin sydän, vaan Äiti-Jumalan sydän. Miten elävä ja väkevä ja peräänantamaton voima se on. Tunsin ja koin, miltä näyttää elämän kirkkain valonsäde mustimman avaruuden pimeydestä. Miltä oma planeettamme näyttää, kun aurinko nousee sen horisontin takaa, jos saamme katsoa sitä jostakin kaukaa tähdeltä.

Silloin tunsin ensimmäisen kerran sen pienen liekin sydämessä. Se kertoo, että olen elossa. Se on pieni ja äkkiä se onkin aivan suuri. Se on jokaisessa solussa ja kaikessa elävässä.

Olen viimeaikoina huomannut, että sen saman valon voi nähdä monissa asioissa tässä maailmassa, mutta tärkeintä on kasvattaa sitä sydämessä. Joskus valon kasvattaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä, mutta minusta tuntuu, että silloin yritän vaan liikaa. Se valo katoaa kaikesta suorittamisesta koska sitä ei tarvitse ansaita millään tavalla. Miten vaikeaa onkaan luopua suorittamisesta ja yrittämisestä.

Olen viimeaikoina harjoitellut sellaista, että läsnäolon hetkessä, jos tulee ongelmia vastaan. Käsittelen ongelman ja päästän siitä irti. En jää suorittamaan, vaan LUOTAN. Olen myös päivittäin keskittynyt sydämeni hiljaisuuteen, se tuntuu auttavan. Sydämen valo voimistuu ja vahvistuu.

En tiedä, voiko sitä sanoa Kristusvaloksi. Kristusvalo tuntuu jotenkin niin suurelta asialta ajatella.  Ehkä sen tarkoitus on loistaa sydämessä, jotta muistaisin todellisen alkuperäni. Olen usein pyytänyt henkimaailman valo olentoja, että pitäisivät tiukasti minusta kiinni ja loisivat pitkät ja loistavat valon juuret sydämeeni saakka. Olen miettinyt usein, että yhdessä ihmiset voivat ehkä saada sen valon loistamaan kirkkaammin. Ja olen huomannut, että se valo löytyy yhä helpommin silloin, kun itse vaan jaksan ajatella kauniita asioita.

Vihasta luopuminen on ollut useamman vuoden prosessini jo. Ei niinkään vihan tukahduttaminen, vaan lempeyden valinta sellaisella hetkellä, kun olisi syytä vihastua. Silloin, kun edessäni ovat vihaisena huutavat punaiset kasvot ja luokkaavat energiat, jotka ravistavat kehoani kovasti. Olen opetellut (ja erehtynyt) olemaan tyyni ja lempeä. Juuri sellaisella hetkellä tuntuu oikeimmalta tunnistaa toisessa ihmisessä hänen paha olonsa, hätänsä ja pienuutensa. Tuntuu ihanalta, jos silloin pystyykin sanomaan jotakin rohkaisevaa ja todellista. Tietysti sanat täytyy tulla siitä oikeasta ja luonnollisesta myötätuntoisesta ymmärryksestä. Jos äänessä on yhtään sarkastisuutta tai teennäisyyttä, on räjähdys valmis myös minussa. On oltava täysin myötätunnossa ja lempeydessä, silloin sanat auttavat.

Joskus se on toiminut. Uskon, että tämä sydämen pieni ja kirkas valo auttaa minua tässä opiskelussa. Ehkä se on tarkoituksella niin pieni ja hiljainen. Jotta minun olisi pysähdyttävä kuuntelemaan rauhassa. On luovuttava paljosta mielen metelistä ja kiireestä ja voimakkuudesta. Huokaistava ja laskettava kaikki kantamukset maahan. Istuttava paikoilleen ja pääsettävä irti aivan kaikesta.

Silloin se aukeaa. Pyhän Yksinkertainen Valo. Joka liikuttaa ja on siinä pienuudessaan niin voimakas, että se voi syleillä koko maailmankaikkeutta. Ihmettelen sitä, miten se voikin olla pienuudessaan, yksinkertaisuudessaan ja vaatimattomuudessaan samalla niin voimakas valo.

Sen tiedän, ettei se valo ole MINUN valo, vaan se löytyy jokaisen ihmisen sydämestä. Toisilla se näkyy ja toisilla se on piilossa. Kun vaan jaksamme luottaa siihen, että AIVAN JOKAISEN sydämessä on ainakin pieni paikka sille valolle syttyä. Ja jos vielä jaksamme auttaa toisiamme löytämään sen valon sekä ylläpitämään sitä kaikissa tilanteissa. Eikö se olisi kaunista?

Rakkain terveisin,

Anu

Tänään meillä oli mahatautia. Miro oli aamusta lähtien sairas ja illallakin vielä kuumeessa. Päätimme jäädä olohuoneen levitetylle sohvalle nukkumaan niin, että pystyin vahtimaan ämpärin kanssa koko yön ja olemaan varuillaan ja saatavilla tarpeen tullen. Miro halusi, että laulan hänelle, jotta on helpompi nukahtaa. Uni tulikin äkkiä, mutta itse en pystynyt nukkumaan heti.

Mieleeni tuli ajatus äidistä jossakin kaukana köyhässä maassa. Äidistä, jolla ei ehkä ole pahvimajaa kummallisempaa kotia lapselleen, ei vessaa, ei pehmeää levitettävää olohuoneen sohvaa, ei lämpöä eikä juoksevaa vettä puhumattakaan lukuisista vaihtovaatteista, edes kirpputorilta ostetuista.

Mietin, mitenkähän sellainen äiti hoitaa tilanteen, kun lapselle tulee mahatauti? Onko siellä suuri hätä lapsen selviytymisestä? Samalla, kun kiitin Luojaa siitä hyvästä, mitä meillä täällä Suomessa on, lähetin mielessäni voimia ja rukouksia niille äideille maailmalla, jotka toimittavat virkaansa hyvin puutteellisissa olosuhteissa. Vaikken varmasti pysty edes lähelle kuvittelemaan, minkälaisia juttuja todella köyhän äidin sydämessä ja mielessä liikkuu, tunsin ajatukseni kautta kuitenkin sisaruutta hänen kanssaan.

Minusta näillä omilla vaikeilla ajoilla on ollut hyvä vaikutus omaan psyykeeseen. Olen alkanut ymmärtää, etten ole ihmisenä yhtään enempään oikeutettu, kuin kuka tahansa muu maapallon ihminen. Sen ajatuksen kautta pystyn tuntemaan sydämessä sisaruutta kaikkian maan kansalaisten kanssa. Ikäänkuin pystyn aukaisemaan sisäisen ikkunan ja kurkistamaan sitä kautta kenen tahansa elämään tuntien myötätuntoa jokasen kohtaloa kohtaan. Samalla sydämessä on tunne, että elämme tätä samaa elämää ja harras toive välittää valoa, rakkautta ja voimia jokaiselle oman arkensa keskelle.

Kuin lahjana tästä valon välittämisestä mieleeni alkoi tulvia toisenlaisia kuvia. Siinä missä ihminen kärsii ja on huolissaan lähimmistään. Siinä missä meillä on kovaa ja tunnemme sortuvamme taakkojen alle, siellä sielu kokee tämän kaiken valtavan kauniina. Sain äkkiä kosketuksen siihen kauneuteen. Tuntui, kuin sydämeni räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä, niin suuri rakkaus siellä oli ihmisen elämää kohtaan.

Joku korkeampi sanoi minulle:”katso miten paljon ihmisissä on rakkautta ilman, että he ymmärtävät kokevansa rakkautta…” Totta joka sana. Minunkin elämässä on paljon hetkiä, jolloin minusta on tuntunut, että tukehdun oman huolen taakan alle. En ollut käsittänyt katsoa niitä sielun puolelta. Tosiasiassa sielu ei näekään niitä huolia ja sitä, että miltei tukehdun niiden alle. Sielu antaa minulle vapauden valita, miten kohtaan oman elämäni. Mikäli tahdon tukehtua ja kokea raskautta, se sopii sielulle sillä sen kannalta jokainen kokemus on puhdasta rakkautta.

Jos taas huomaan seisahtua ja kysyä elämääni sielun viisautta, saatan nähdä jotakin aivan uutta. Silmäni avautuvat ehkä hetkeksi ja pystyn näkemään sen kauneuden, jota elän ja hengitän joka hetki. Huolen alla on äidin sydän, joka välittää valtavasti lapsistaan. Tuskan alla voi olla syvä rakkaus, jolle olen sokea inhimillisessä hetkessä. Mikäli kykenen tunnistamaan sydämen ja sen rakkauden näiden tuntemusten alta, oloni rauhottuu ja saan kohdata elämän todellisen kauneuden.

Ehkä köyhässä maassa äiti on lähempänä tätä todellisuutta? Voiko olla niin, että nämä asiat löytyvät elämässä, kun meiltä riisutaan paljon pois? Ehkä minun on luovuttava monenlaisista silmiä sokeuttavista verhoista kyetäkseni näkemään sen, mikä on pysyvää. Jospa sielun maailma aukenee, kun kätemme ja erityisesti mielemme on tyhjä?

Mutta onko sen oltava vaikeaa? Minusta ei. Vaikeus tulee itsestä ja omasta tietämättömyydestä. Toisaalta se tulee siitä, etten pysty aavistamaan, mihin minua ollaan kuljettamassa hankalissa hetkissä. Voiko tätä oppia toiselta ihmiseltä? En ole aivan varma, mutta luulen, että ainakin suuntaviivoja ja ideoita voi saada toisen kokemuksista. Ehkä meistä jokaisen ei tarvi päätyä pahvilaatikkoon tai viemäriverkostoon asumaan ymmärtääksemme enemmän?

Rakas päiväkirja, itselleni silmien avautuminen on ollut tärkeä asia elämässä. Olen pikkuhiljaa liukunut takaisin samaan tunnelmaan, mitä koin lapsena. Samalla se tunnelma on tavallaan jopa enemmän, kuin omassa lapsuudessa sillä nyt minulla on mukanani myös viisaus ja kyky ymmärtää. Olen lapsen kaltainen, mutta samalla hyvin paljon enemmän tietoinen, kosminen lapsi.

Olen kiitollinen itselleni, että pystyin tämän mahataudin aikana kokemaan asiat erilailla. Vaikka olikin pahoinvointia, kuumetta, sairastamista ja huolta, oli myös aivan uudenlainen ihmeellinen kokemus. Tämä mahatauti oli kuin kaunis elokuva ja enkelit olivat kanssamme kaiken aikaa. Tunnen tulleeni pehmeämmäksi ja taipuisammaksi jälleen. On ihanaa huokaista keuhkot tyhjäksi ja hyväksyä.

Miten paljon pelkäsinkään joskus irti päästämistä ja antautumista. Olen ollut kauhuissani miettiessäni, mitä minulle oikein tapahtuu tässä prosessissa. Kerros kerrokselta jotakin kovaa on muunnettu sisimmässäni pois ja pikkuhiljaa alta paljastuu jotakin, jonka koen todellisemmaksi ja elävämmäski, kuin milloinkaan ennen. En ole enää edes yksin sillä olen täällä maapallolla yhdessä miljardien siskojen ja veljien kanssa. Se tuntuu, kuin olisin tullut ulos jostakin kuplasta!

a6d612fd3926ddcd36ddbf0c353af8cb))))))))))))))))))