Rakas Sielupäiväkirja,

viimeksi, kun jaoin sydäntäni Sinulle olin vasta löytänyt silmät, joilla voin katsoa tarkasti pimeyteeni. Olin tullut tietoiseksi egoni voimista ja kerroin Sinulle, miten jotakin oli muuttunut itsessäni. Tämän jälkeen aloitin työni ja siellä vasta avattujen ovien takana oli siivottavaa.

Minulle tämä kevät on merkinnyt ennenkaikkea pitkän ja synkän pimeän yön päättymistä. Yö on ollut sisälläni mittaamattoman kauan. Olen purkanut solmuja yksi kerrallaan ja tuonut omia kipukohtia rakkauden valoon välillä suurella menestyksellä ja välillä huomaten, että saan taas astua takaisin vanhaan kuoppaani.

Tänä Juhannuksena juhlin elämää hengittääkseni syvään valoa sisälleni sinne, missä joskus aikaisemmin on ollut pimeää. Siunauksen tavoin olen voinut katsoa omia syövereitäni läheltä, vaikka joskus ne tuntuivat salpaavan hengitykseni ja pysäyttävän sydämeni.

Kerran kirjoitin syvällä kivussa sivuillesi asiasta, joka oli saanut nimen itselleen. Se oli juuri ilmoittanut olemassaolostaan. Häntä kutsutaan sarkoidoosiksi. Se oli astunut kehooni iholle, keuhkoihin ja muihin tärkeisiin elimiin. Enkä ollut antanut sille lupaa avata ovia itseeni. Pelkäsin valtavasti elämäni päättymistä. Minussa oleva vieras tuntui viholliselta. Tästä lähti matkani tehdä tuttavutta ja ystävystyä tulijan kanssa. Minulla ei ole vihollisia. Olin löytänyt ahkeran opettajan, joka opettaisi yhä kovempaa, jos olisin tahdoton oppimaan.

Sarkoidoosi on ollut Vaurauden mestari. Se on opettanut minulle, mitä asoita elämässä voin arvostaa. Se on myös opettanut minulle, millaisia voimia minussa itsessäni on ja mitä voin itsessäni rakastaa. Se on myös näyttänyt läpikotaisin pimeät kammiot sisälläni, joissa ei nimeni ole ollut rakkaus. Sieltä löysin kaikki inhimilliset tunteet, jotka olivat jääneet sielunkirjani lehdille elämien aikana. Ne elivät yhä ymmärtämättömyyden maaperässä, joka meillä ihmisillä on repussamme taakkana.

Silloin olin kohdannut pahimman viholliseni, mutta tänäpäivänä olen kiitollinen, että tämä ystävä pakotti minut matkalle itseeni. Se kuljetti minut etsimään itsestäni parantumisen voimaa ja rohkeutta katsoa, minne en ollut koskaan ennen katsonut. Aiemmin kukaan ei ollut katsomassa kanssani. Ihminen on aina yksin oman pimeytensä kanssa, kukaan toinen sitä ei voi ihmisen puolesta tuntea. Tämä opettaja tunsi minut paremmin, koska se oli syntynyt kehossani. Se oli niin armollinen, että se katsoi kanssani läpi kaikki unettomat yöt. Se katsoi silloinkin, kun en itse uskaltanut enää katsoa. Se seisoi rinnallani ja katsoi aivan vaiti ja odotti, että ymmärtäisin.

Opettajani Sarkoidoosi näytti, että jokainen päivä on lahja. Se opetti minulle, miten syvästi voi koskettaa ihmistä aamun ensimmäiset säteet synkän yön jälkeen. Miten tärkeä ainutlaatuinen lahja jokainen hetki on. Miten tärkeää on olla läsnä niille, keitä rakastaa eniten. Se opetti, minkälainen on sieluni tehtävä ja mitä asioita minun tulisi saada saatettua loppuun elämäni aikana. Se opetti ottamaan aikaa näiden asioiden tekemiselle.

Opin luopumaan asioista, joita olin valheellisesti tottunut pitämään rakkautena. Tuhlasin niihin energiaani, vaikka todellinen rakkaus oli astumassa elämääni. Se antoi syyn päästää irti ja puhdistaa tapojani paikoissa, joissa pidin kiinni vanhoista malleista kouristuksen omaisesti, koska pelkäsin todellista elämää ja sen arvaamattomuutta. Elämä voi yllättää hetkenä minä hyvänsä. Meillä on olemassa vain tämä ohikiitävä hetki. Ihmisen pieni mieli on siitä kauhuissaan kunnes pystymme sielumme voimilla hyväksymään, että olemme itsekin yhtä häviäviä kuin päivämme ohikiitävät sekunnit. Olemme oman elämämme kallein ja kipein muisto. Niin yritin minäkin tarrautua kaikkeen kiinni ja roikuin ulkoisessa, vaikka ainoa todellinen kiinnepiste lepäsi olemassaoloni tyhjyydessä. Uskalsin sinne kurottaa, koska opettajani siitä toistuvasti minulle muistutti. Kun sinne viimein pääsin, ymmärsin olevani aina olemassa omassa valossani. Vain valomme jää olevaksi tähän maailmaan ja miten tärkeä on työmme jakaa valoamme joka hetki kaikkialle!

Sarkoidoosi opetti rakastamaan itseäni. Millään muulla en päässyt etenemään sieluni pimeässä yössä kuin jatkuvalla hellyyden virtauksella itse itseäni kohtaan. Opin syleilemään itseäni silloin, kun eniten odotin jonkun ulkopuolisen rakastavan minut ehjäksi. Opin keskeneräisyydestä ja miltä tuntuu, kun ei itse osaa, eikä sen takia voi ottaa ulkopuolelta vastaan. Opin aukaisemaan sydämen pienimmätkin ikkunaluukut, jotta todellinen rakkaus ja valo voisi koskettaa minua.

Ystäväni vei minut paikkoihin, joihin en olisi ilman sitä koskaan uskaltanut mennä. Se jaksoi painostaa väsymättä ja muistuttaa olemassaolostaan silloin, kuin olin itse lepsuilemassa ja ajattelin, ettei minun tarvinnut kulkea tätä polkua. Kuljin syvemmälle etsimään ratkaisuja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Ihminen minussa ei olisi uskaltautunut noille poluille, sillä ne olivat sille tuntemattomia hengen polkuja, joita valaisevat suuret mysteerit ja joiden varjoissa lymyävät perimmäisimmät elämän ja kuoleman kysymykset. En tiennyt noihin kysymyksiin vastauksia, joten minua pelotti kohdata niitä.

Sarkoidoosi johdatti minut katsomaan kuolemaa itseään silmiin. Katsoin kunnes huomasin; kuolemaa ei ole olemassakaan. Se pakotti minut katsomaan kehoani ja keskustelemaan sen kanssa. Opin luopumaan kehoni hallinnasta jo ennen aikojaan, luovuttamaan kehoni takaisin sille, mille se kuuluukin. Ei minulle, vaan elämän syklien syleilyyn. Se aukaisi mieleni ymmärtämään näitä mysteerejä ja hyväksymään sisälläni totuuden, että kaikki täällä on vain väliaikaisesti minulla lainassa. Syvän ymmärryksen kautta sarkoidoosi auttoi minua pitämään huolta siitä, minkä vielä jonakin päivänä tulisin palauttamaan takaisin maan syliin. Maaäiti näkee, kokee ja kuulee jokaisen tekomme. Maaäiti tietää, milloin kohtelemme materiaa itsessämme oikein. Se kuulee, jos kohtelemme itseämme julmasti ja ymmärtää, että sama julmuus kertautuu teoissamme toisia eläviä olentoja kohtaan.

Rakas sarkoidoosi opetti minut ottamaan parannusta vastaan. En tiennyt sen ilmestyessä, etten tällaista taitoa ollut osannut. Olin osannut tukea muita, mutten ollut osannut antautua ja aukaista itseäni sielua myöten päästämään irti ja hengittämään syvään rakkautta ja valoa itseeni.

Sen opetuksien avulla sain yhteyden valtavaan elämänvoimaan ja löysin eheytymisen avaimet kasveista, joita olin aikaisemmin pitänyt rikkaruohoina. Vielä muutama vuosi sitten laitoimme mieheni Jorman kanssa pihalle kasvulaatikoita ja niihin kylvettiin porkkanoita, salaatteja, herneitä. Nyt tärkeimmät laatikot ovat täynnä piharatamoa, nokkosta, siankärsämöä, suolaheinää. Olin nyppinyt niitä vihaisena pois kaiken tärkeän tieltä, aivan kuten olin tehnyt unelmilleni, toiveilleni ja todelliselle itselleni aiemmin elämässä. En ymmärtänyt, että luonto on niin viisas, että se tuo minulle tärkeät lääkkeet kasvamaan sinne, mistä olin tottunut ruokani noukkimaan. Luontoyhteys antaa meille voimaa kulkea kohti itsessämme olevaa todellista hyvyyttä.

Kaiken oppimain jälkeen minulta ei puutu ainuttakaan lääkettä. Vauraus on minulle sitä, että minulla on aikaa. On tämä yksi ja ainoa päivä aikaa jakaa raukkauttani kaikkialle, missä sitä otetaan vastaan. Rakkauteni saa tehdä pesän lasteni sydämiin. Toivon, että se kantaa heitä jonakin päivänä yhtä lujasti, kuin se on kantanut minua. Tunnen kiitollisuutta saadessani jakaa rakkautta. Vauraus syntyy rakkaudesta ja siitä, että sydän saa olla avoinna. Vauraus syntyy jakamisesta, koska jos ei voi jakaa, ei voi tietää, että on annettavaa. Ihminen kokee olevansa todella elossa saadessaan jakaa osakseen tullutta hyvää eteenpäin. Tämän kaiken näytti rakas opettajani sarkoidoosi.

Kerroin aluksi, että tämä Juhannus on minulle tähänastisen elämäni tärkein. Se on Juhannus, jolloin saan juhlia valoa itsessäni. Tahdon hengittää itseni täyteen valoa yhdessä ystävieni, sieluperheeni kanssa ja juhlia elämisen vaurautta. Tiedän, että vauraus lisääntyy meissä jakamalla. Meissä jokaisessa on vaurautta. Meillä kaikilla on annettavaa.

Rakas sielupäväkirja. En olisi tiennyt, kuka oikeasti olen, ellen olisi saanut matkaani Sarkoidoosia. Tänä kesänä olen menossa uusiin hoitoihin. Olen löytänyt matkalleni oppaan, kuka osaa parantaa sarkoidoosin minusta. Olen valmis päästämään siitä irti, mutta en tahdo enää inhoten siitä eroon. Kiitollisena hyvästelen tämän kanssani kulkeneen matkalaisen. Se oli sittenkin uskollisin ystäväni, kuka ei jättänyt työtään kesken missään vaiheessa. Uuden elämän matkani on vasta alussa, mutta kiitos Rakas Sielupäiväkirjani, että kuljet sitä kanssani.

Tahdon vielä kertoa Sinulle, että sarkoidoosi auttoi ymmärtämään Rakkaudentähden merkityksen omassa elämässäni. Tämä ryhmä on kantanut minua eteenpäin uskomalla minuun, luottamalla minuun ja aina palaamalla takaisin kirjoitusteni ääreen. Ihmisten kanssa toimiminen on tuonut itselleni uskoa elämään. Tästä syystä tahdon pitää tänä Juhannuksena seremonian kaikkien kanssa yhdessä. Tahdon kutsua elämäni tärkeät kanssakulkijat koolle ja juhlistaa valoamme voimapäivänä. Yhdessä me olemme paljon suurempi, kuin mikään polullemme ilmentyvä este.

Tahdon luoda todellisen vaurauden terveydessä, tunteissa, mielessä ja sielussa todeksi itselleni ja kaikille, ketkä tuntevat omakseen tämän kutsun. Tiedän, että tällainen vauraus ilmentyy meille lopulta myös materiana. Näen silmissäni, että me nostamme kultaisen graalin maljan ja tällä kertaa saamme siitä myös juodaksemme. Tämä juhannus on itselleni tärkeä ja tunnen, että se on vahvaa valoa muillekin. Se on syntymän päivä, vaikken vielä edes tiedä, mikä minussa on syntymässä. Kenties se syntyy koko ihmiskunnalle? Aluksi se syntyy meissä, kun antaudumme sille valolle, joka on odottanut syvyyksissämme kaikkien elämiemme ja olemassaolon hetkiemme aikana löytymistään. Ja sitten se jatkaa keväisinä kirkkaina puroina matkaansa ympäri maailmaa virraten elämän värähtelyssä vaivattomasti sinne, missä se toivotetaan tervetulleeksi kiitollisuudella.

Rakkain terveisin,
Anu

 

Muista ilmottautua Kesän iloiseen kampanjaan!

(Jos et ole vielä Heimossa tai Akatemian jäsen, joten Sinun tarvitsee ilmottautua tähän seremoniaan erikseen)

Tule mukaan luomaan täysin uusi vaurauden virtaus elämääsi NYT! Sain viikonloppuna tiedon, että Juhannuksen seremoniassa käsitellään Vaurauden luomista eli luomme kaikille yhteisesti vaurausvirtauksen aivan uusiin taajuuksiin. Laitappa nyt hetkeksi silmät kiinni ja keskity sydämesi alueelle. Tunnustele sisimmässäsi, minkälainen onkaan Juhannuksen seremonian energia! Varaa paikkasi nyt, niin se ei pääse unohtumaan.

Seremonia on noin 2,5-3 tunnin mittava valotyö, jossa Sinä pääset työskentelemään valojoukossa yhteisen hyvän tavoitteen puolesta. Seremonia julkaistaan piilotettuna linkkinä YouTubessa ja tällä kertaa siihen kuuluu pieni PDF työkalu mukaan. Työkalu lähetetään jokaiselle ilmottautuneelle sähköpostiin noin viikkoa ennen seremoniaa. Itse seremonia on hyvä ottaa vastaan ja tehdä 22.6 tienoilla joko 2-3 päivää ennen taikka jälkeen perinteistä voimapäivää. Normaali osallistumismaksu on 22 euroa. Ennakkoon ilmottautujille maksu on 11 euroa, kun liityt mukaan 7.6.2020 mennessä.

 

Mikä vaihtoehto on Sinulle sopivin?

1. Ilmottaudun yhteen seremoniaan 11 eurolla 7.6 mennessä ja vastaanotan 2,5 tunnin mittaisen Seremonian:
https://www.rakkaudentahti.fi/verkkokauppa/kauppa/opiskelu/rakkaudentahden-jouluseremonia/

2. Ilmottaudun Heimon ainaiseksi jäseneksi 40 eurolla ja vastaanotan samalla maksulla 5 vuoden koulutuksen sekä yhteiset Juhannuskanavoinnit nyt ja tulevinakin vuosina:
https://rakkaudentahti.activehosted.com/f/33. Ilmottaudun Akatemiaan 300 eurolla ja saan kaikki Rakkaudentähden kurssit, kanavoinnit, meditaatiot ja seremoniat aina automaattisesti:
https://rakkaudentahti.activehosted.com/f/9

4. Varaan itselleni Anulta Juhannukseksi yksityisen etähoidon alkaen 80 eurolla ja saan osallistua Juhannuksen seremoniaan kaupan päälle:
https://www.rakkaudentahti.fi/verkkokauppa/kauppa/kanavoinnit-ja-tulkinnat/yksityinen-energiahoito-etalahetyksena/
Share →

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

31cf01f7b47b952dd10994e1d780a178~~~~~~~~~~~~